Nikosiassa mentiin Ledran kävelykatua pitkin heti raja-asemalle, jossa pääsi nopeasti passia näyttämällä siirryttyä Turkin puolelle. Paluumatkalla pyörimme enemmän kaupungissa ja sen vihreän vyöhykkeen lähettyvillä, jossa rajalinja oli selkeästi nähtävissä. Seuraavaksi suunnattiin Kyrenian (turkiksi: Girne) rantakaupunkiin pienellä bussilla, jossa oli lähes turkkilaisen saunan tunnelmaa: täynnä väkeä ja kuuma. Matka kesti onneksi puolisen tuntia.
Girnessä käytiin tutustumassa itse satamaan kuin sen vieressä olevaan 1400-luvulta olevaan Kyrenian linnoitukseen, jotka venetsialaiset olivat aikoinaan rakentaneet - ihan hieno paikka, jos tykkää kuumassa kävellä linnan muureilla ja torneissa. Itse satama-alue ravintoloineen on erittäin viehättävä - täällä olisi voinut yhden yön viettää, eikä muuten turisteja ollut oikeastaan ollenkaan paikalla. Tosin kyllä ne ravintoloiden sisäänheittäjät aina turistin bongasi. Veneretkiä oli myös tarjolla niin sukellus kuin pelkkä kruisailuohjelmalla.
Girnestä palattiin iltapäivällä takasin Nikosiaan, jossa käytiin ihmettelemässä moskeijoita sekä muuta turkkilaista arkkitehtuuria. Nikosian kaupunki ei ollut mikään viehättävä paikka - täynnä siirtolaisia (Filippiinejä ja Intialaisia), rakennuksia ei oltu paljoakaan kunnostettu rajan läheltä ja sisämaan ilma oli erittäin kuuma: lämpötila taisi olla noin 35 astetta. Tulipahan nähtyä nyt tuokin paikka.
Illaksi palasimme vuokra Fieskolla takaisin Larnakaan.
Seuraavassa kuvia Girnestä.
 |
| Kyrenian satama-alue, jota reunastaa lukuisat ravintolat ja hotellit |
 |
| Kyrenian linnoitus |
 |
| Kyrenian satama-alue |
Kuvia Nikosian turkkilaiselta puolelta sekä raja-aluetta:
Nikosian kreikkalaiselta puolelta Turkin puolelle olevassa kuvassa näkyy todella iso vuorenrinteeseen tehty Turkin lippu.
Ei se nyt niin paha tuo Nikosiakaan ollut. Me vietimme siellä sentään muutaman päivän ja kuumuutta (taisimme olla siellä syyskuussa) lukuunottamatta kyllä sielläkin viihtyi. Pohjoispuolella kävimme kerran Kyrenian retkellä ja toisen kerran vaan muuten sitä puolta katsomassa. Kävimme myös rajalla kävellen, niin lähellä kuin mahdollista aikoinaan kuuluisaa Ledra-hotellia, joka on nykyisin YK-joukkojen käytössä ja jossain vaiheessa vahdissa olevat sotilaat melkein anteeksipyydellen totesivat, että tästä ei voi mennä eteenpäin. On se aika uskomaton, tuo jaettu kaupunki.
VastaaPoista