torstai 16. kesäkuuta 2016

Paluu Yerevaniin

Tänään ajettu takasin Yerevaniin Yeghegnadzorista. Valtatie M2 ei ollut tasaisimmista päistä, jotenka pomppuja riitti ihan tarpeeksi autossa jonka iskarit ovat jo aika kuoleentuneet. Ajoin myös Azerbaijanin eklaavin (Azerbaijanin alue Armenian sisällä) läpi, mutta vain muutama sotilas oli vartioimassa "rajaa" koska käytännössä tuota aluetta hallitsee Armenia. Eräässä kohtaa tietä oli todella pitkän matkaa korkea "meluaita" eli noin 4 metriä korkea hiekka/soramuuri. Kartasta selvisi että Azerbaijanin raja oli vain kilometrin päässä, ja tämä este on tarkoitettu pysäyttämään / estämään sala-ampujien luodit ennenkuin ne osuvat tiellä kulkevaan liikenteeseen.



Iltapäivästä palautin auton Yerevaniin ja tällöin taivas repisi täysin - todella iso ukkosrintama vyöryi kaupungin yli ja hetkessä tiet olivat täynnä vettä. Onneksi ei täytynyt enää ajaa tuossa sateessa, koska muuten kuoppien havainnointi olisi ollut vieläkin vaikeampaa.



Armenia osoittautui erittäin mielenkiintoiseksi maaksi - vuoristoa on paljon ja Yerevan on erittäin kompakti kaupunki. Ihmisetkin näyttivät joskus hymyä,vaikka muuten ovatkin aika tuimailmeisiä niin kuin väki Kaukasuksen alueella. Hintataso on kolmannes Suomeen verrattuna, mm. E95 maksoi 0.7€ litra, 0.5l tuoppi Kilikan tai Kotayk olutta noin 1€ ja illallinen kahdelle 15-22€. Hotellien hinnoissa on enemmän vaihtelua - itse maksoin keskimäärin 48€/yö sis aamiaisen kahdelle. Omatoimisestikin pärjää aivan hyvin, mutta auton vuokraamista kannattaa harkita - tiet ovat välillä erittäin huonossa kunnossa ja liikennekulttuuri poikkeaa huomattavasti mihin Suomessa on tottunut. 



Seuraavaksi suuntaan kahdeksi viikoksi Kuubaan, mutta en suoraan vaan reittiä Yerevsn-Kiova-Helsinki-Pariisi-Havanna.  Helsingissä parin päivän huoltotauko. 




keskiviikko 15. kesäkuuta 2016

Dilijanista Yeghegnadzoriin

Toinen ajopäivä sisälsi taas paljon ajamista ja hienoja maisemia aurinkoisessa ja lämpimässä sää (noin 30 astetta). Dilijanista jatkoin etelään Sevan järvelle, joka on koko alueen isoin järvi (80 x 30km). Järvi meinattiin kuivattaa 1/6 osaa Neuvostoaikana, mutta onneksi hanke epäonnistui. Järven ympärillä,on paljon loma-asutusta ja uimarantoja - Armenian Riviera. 





Sevan järven eteläpäästä suuntaisin M10 tietä vuoristoylängölle, jossa korkein kohta on 2410 mpy. 



Heti korkeimman kohdan jälkeen on erittäin mielenkiintoinen kohde: Silkkitien ajalta peräisin oleva "caravanserai Selim" eli 1300-luvulla rakennettu suoja sen aikaisille matkustajille, jotka kameleilla ja hevosilla kuljettivat tavaraa Kiinasta Lähi-Itään ja Eurooppaan. Tämä on parhaiten säilynyt Armenian alueella. Sisällä valo loi outoa tunnelmaa "kattoikkunoiden" kautta ja kirjoitukset satojen vuosien takaa sävyttivät käyntiä. 







Päivän päätteksi ajelin vielä katsomaan Noravankin kirkkoja, jotka sijaitsevat ison kalliosolan päässä. Nämäkin kirkot ovat 1300 luvulta - osa tosin hieman uudempia.







Illaksi ajoin Yeghegnadzoriin (en tiedä miten tuo oikein lausutaan), joka on "pysähtynyt kaupunki". Löysin yhden terassin, joka sijaitsi vanhan ja ruosteisen maailmanpyörän ja huvipuiston vieressä. Englantia ei täällä osata, joten piti turvautua maailmanmatkaajan lyhyen oppimäärän Venäjään. Sain tilattua oluet.

Hotelli (Hotel Arpa) on kuin reliikki Neuvostoajalta: mahtipontinen julkisivu, upeasti koristellut käytävät ja huoneissa tummaa viilupuuta olevat kalusteet. 

Huomenna jatkan kohti Yerevania Khor Vipar luostarin kautta.












tiistai 14. kesäkuuta 2016

Yerevanista Dilijaniin

Tänään tein matkaa Yerevanista Dilijaniin, jota kutsutaan myös Armenian Sveitsiksi, koska maisemat muistuttavat kovasti Sveitsiä. Vuokra-autoksi otin nelivetoisen Huyndai Tuscon ("Tuska") maasturin, jonka kaksi litrainen kone automaattivaihteistolla osoittautui erittäin huonoksi vaihtoehdoksi - vääntö loppui kesken pienessäkin ylämäessä, mutta neliveto tuli heti alkumatkasta tarpeeseen kun naviN mukaan tehtiin pieni "ketunlenkki" Ashtarak kylän läpi. Ilman nelivetoa ja maavaraa olisi matka jäänyt siihen.

Ensimmäisenä pysähdyksenä oli Armenian kirjainten aakkospuisto, joka sijaitsee tien M13 varrella heti Aragats vuoren juurella. 



Aakkosten opiskelun jälkeen jatkoin matkaa pohjoiseen kohti Vanadzorin kaupunkia. Matkalla mentiin Pamb Passin eli Pamb solan yli, jossa tie kulki noin 2150 m.p.y. korkeudella. Hienoja maisemia ja upeita vuoria ja laaksoja. Aragats vuori näkyi koko matkan .. Tämä vuori on siis lähes 4000 metriä korkea, Armenian korkein vuori.



Vuokra-auto hienojen vuoristomaisemien keskellä.


Vanadzorin kaupunki olikin taas erittäin Neuvosto-tyylinen eikä tarjonnut mitään muuta kuin rappioromantiikkaa - kemian tehtaita jotka ovat lopettaneet toiminnan ehkäpä 20 vuotta sitten.

Dilijaniin saavuttiin iltapäivästä ja ennen majoitusta Dilijaniin kävin vielä katsomassa läheisen Goshvanrankin luostarikirkon.




Luostarikirkolta palasin takasin Dilijaniin, jossa yövyn "vanhaksi Dilijaniksi tehdyssä complexissa", joka on ulkoilmamuseon hotellin ja ravintolan compleksi. Kävin myös ihailemassa itse keskustaa, jossa todellisuus on hieman toisenlaista - Neuvostoaikaiset rakennukset luhistuvat...mutta elämä jatkaa omalla radallaan.



Paikallisbussien päällä on kaasusäiliöt..


Lopuksi vielä kuva majoituksesta - 100 neliön sviitti noin 60 neliön terassilla. Hinta alle 80€.


Kävin vielä illalla syömässä tämän "compleksin" ravintolassa - ei ollut muita asiakkaita. Hinta suhteellisen kallis paikalliseen hintatasoon nähden, mutta meille suhteellisen normi: Kahden henkilön päivällinen sis. Salaatti, leipää, pihlavia (maustettua riisiä), kana ja härkävartaat, vihanneksia, pullo erittäin hyvää Noravankin punaviiniä, vettä ja kahvit - yhteensä 43€. 

Huomenna matka jatkuu etelään Sevan järven länsirantaa seuraten ja edelleen vuorten yli kohti Novarankin luostaria. 

Ensimmäisen päivän jälkeen voin varauksella suositella auton vuokraamista Armeniassa - jos olet aiemmin ajanut Bulgariassa tai Albaniassa, tiet ovat samassa kunnossa ..mutta ajokulttuuri on hieman toista.











maanantai 13. kesäkuuta 2016

Yerevan

Saavuin eilen Armenian pääkaupunkiin Yerevaniin. Armenia on bongauslistalla 65. maa ja Euroopan maista toiseksi viimeinen eli 50. maa. Matkustus tänne tapahtui Kiovan kautta Ukraine International Airlines lentoyhtiöllä, ja Kiovan Yerevan välille osui aivan uusi 737-900ER kone.

Armenian passintarkastuksessa tuli matkan ensimmäinen ongelmatilanne, kun tarkastajat huomasivat passissani Azerbaijanin leimat. Tätä sitten ihmeteltiin tovi, ja paikalle kutsuttiin isompia upseereja tutkimaan tilannetta. Kysymyksiä tuli: Miksi tulet Armeniaan? Miksi matkustat? Aiotko käydä usein Armeniassa? Tässä kohtaa alkoi ihmetys ja ihmettelin kovasti tarkastajien huonoa englantia. Venäjää kun en osannut puhua. Kysymykset jatkuivat kunnes onnistuin vakuuttamaan heille että olen vain tavallinen turisti Suomesta, joka ihailee Armenian kulttuuria yms yms. Tässä kohtaa passiin tuli leima, ja sanottiin "Welcome to Armenia". Luulivat varmaankin minua terroristiksi, joka on käynyt Azerbaijanissa koulutuksessa tms. Tarkistushässäkän jälkeen pääsin jatkamaan matkaa ja siirryin kentältä hotelliin nukkumaan.

Tänään kävin sitten tutustumassa Yerevanin keskustaan, jossa ei muuten paljoa turisteja näkynyt. Ensiksi suuntaisin tasavallan aukiolle eli entiseen Lenin aukiolle. Rakennukset olivat aitoa Stalinin aikaista, tosin hienon punaisia johtuen maaperän ja kiven väristä.





Jatkoin matkaa ylöspäin kaupunkia Oopperan aukiolle ja edelleen "Cascaden" rappusille, jotka on aloitettu rakentamaan 70-luvulla ja edelleen on hieman keskeneräistä. Täältä oli myös hienot näkymät Ararat vuorelle, joka tosin sijaitsee Turkin puolella. Ararat on se vuori johon Nooan arkin uskotaan päätyneen.

Oopperatalo, jonka ympärillä oli paljon kahviloita.



Ararat vuori



Yerevanin kaupunki ja Ararat vuori


Jatkoin matkaa ylemmäs kohti Voiton puistoa, jossa oli jonkinlainen huvipuisto ja Äiti Armenia patsas jonka ympärillä oli hieman vanhempaa sotakalustoa.

Suuren Isänmaallisen sodan muistomerkki ja rakennustyömaa.


Huvipuisto - joka on parhaat päivänsä nähnyt.



MIgin varhainen versio - 21 bis?


Sotka eli T-34 ja Ararat vuori


Äiti Armenian patsas on 23 metriä korkea ja miekka osoittaa Turkkiin päin. Georgiassa ja Ukrainaissa on vastaavat "äiti maa" patsaat. Tämänkin patsaan paikalla oli vielä vuoteen 1967 asti Stalinin patsas.


Ikuinen (kaasu) tuli pöhisi.


Cascaden rappuset 





Kävin vielä kiertelemässä ympäri kaupunkia, mutta Ararat konjakkitehtaalle en enää jaksanut lähteä käymään vaan suuntasin matkani Tasavallan aukion kahviloihin, jossa oli mukava tunnelma kun lämpöäkin oli lähemmän 30 astetta. Alkuillasta kävin myös Yerevan ensimmäisessä mikropanimossa (Craft Beer Dargett), jos sai maistella panimon tuotteita "lärvilaudalta" eli 0.1l tuoppeja tuli 10 kappaletta . Aika hyviä tuotteita, jonka tätä paikkaa voin suositella. Henkilökunta puhuu englantia, hymyilee ja ovat ystävällisiä.

Huomenna matka jatkuu siten, että käyn vuokraamassa nelivetomaasturin ja jatka kohti Dilijanin kylää pohjois-Armeniassa.