lauantai 22. heinäkuuta 2017

Keski-Aasian kolme maata

Kolmen viikon aikana tutustuin pintapuolisesti kolmeen Keski-Aasian maahan: Tadjikistaniin, Kirgistaniin ja Kazakstaniin, joista viimeisimpään vain Almatyn kaupungin osalta. Maiden väliset erot ovat huomattavat sekä maismien että ihmisten osalta.





Onneksi aloitimme matkan Keski-Aasian "köyhemmistä" valtiosta, Tadjikistanista. Maa osoittautui erittäin vuoristoiseksi ja tiestöltään haastavammaksi - kuoppaa ja mutkaa riitti eritysesti eteläisen osan eli Afganistanin rajan kohdalla, jossa keskituntinopeus oli luokkaa 20-30 km/h ja matkan teko välillä erittäin pölyistä. Vaikka infra olikin heikkoa, niin ihmiset sen sijaan olivat erittäin ystävällisiä, kontaktia ottavia (eritysesti lapset!) ja hymyileviä - ehkäpä turistien vähyys osaltaan tähän vaikutti mutta kaikkialla oltiin erittäin kiinnostuneita mistä kaukaa oltiin tultu ja miksi. Eritysesti mieleen jäi pienessä Yamg kylässä järjestetty musiikkiesitys, jossa nuoret esiintyivät meille ja lopulta pyysivät kaikkia yhdessä heidän kanssaan tanssimaan. Tämä siis erittäin pienessä kylässä Tadjikistanin eteläosassa. Bulunkul järven (3800 mpy) elinolot taas pistivät miettimään miten ihmiset pystyvät elämään näinkin kuivassa ja vuoristoisessa maastossa.


Kirgistaniiin saavuttaessa hämmästyi oli taas suuri - maa on erittäin vehreä verrattuna eteläiseen Tadjikistaniin ja tiet erinomaisia. Luonto oli myös upeaa, eritysesti Karakolin ja Song Kul järven luona. Ihmiset olivat puolestaan enemmän perus jurottajia eikä hymyä saati kontaktia saanut luotua läheskään samalla tavalla kuin Tadjikistanissa. Teiden hyvän kunnon vuoksi voin suositella maata omatoimiseen matkailuun vaikka vuokra-autolla. Vuoristovaelluksiin löytyy paljon vaihtoehtoisia reittejä. Bishkekin kaupunki on isompi ja selkeämpi verattuna Dusahbehen.



Kazakstanin osalta ehdin vain Almatyyn, mutta jo matka kaupunkiin lentokentältä osoitti että kyseessä on Keski-Aasian vaurain maa. Erittäin hyväkuntoiset tiet, luksus autot, ravintolat ja ihmiset puhuvat hyvää englantia (ravintoloissa). Kaikki mahdollinen tarjonta on yltäkylläisyyttä - ja ihmiset jopa hymyilevät taasen enemmän kuin Kirgistanissa.



Hintataso maiden välillä vaihtelee huimasti - Tadjikistan on halvin (esim. olut 0.4€) ja Kazakstan on kallein (esim. olut 1.5€).



Valitettavasti täällä kertaa en päässyt käymään Afganistanissa, mutta sain sentään ostettua Afgaanihuivin eräältä Afgaanimyyjältä Wakhankin laaksossa. 




Seuraava matka suuntautuukin ihan toisenlaiseen ympäristöön usemman tuhannen kilometrin päähän Keski-Aasiasta. 



perjantai 21. heinäkuuta 2017

Almaty

Lento Bishkekistä Kazakstanin entiseen pääkaupunkiin, Alma-ata - nykyisin Almaty kesti Air Astanan uudella Airbus A320 koneella vain 25 minuuttia. Lento on erittäin miellyttävä ja henkilökunta hymyilevää ja kohteliasta - rullaustiellä karkkia, lennon aikana vettä ja tulolomakkeita ja laskussa vielä karkkia. Lentokentällä passijonossa on selvät jonot ja henkilökunta ohjaamassa tulijoita - aivan toisenlaista menoa kun aiemmin Dusahbessa, jossa jonotin yli kaksi tuntia. Lentokentällä oli kaikenlaista suharia tarjoamassa kyytiä, mutta olin sopinut majapaikan isännän kanssa että tulee hakemaan kentältä. Matka Almatyn "vanhaan osaan" kesti noin puolituntia. Matkalla huomasi että nyt ollaan tultu Keski-Aasian vaurainpaan valtioon - luksus autoja, ravintoloissa loistivat valot ja ihmiset hymyilivät.



Majoitun neljäksi yöksi Guesthouse on Sadovayassa, hulppeassa 50 neliön "sviitissä" jonka parvekkeelta näkyy Kok Tobe vuorelle, jossa on huvipuisto, ravintoloita, Zoo jne.

Aamulla lähdin tarkemmin tutustumaan Almatyyn - upeita katuja, luksus kauppoja ja ravintoloissa puhutaan yleisesti hyvää englantia. Ja kaikkialla on erittäin siistiä. Ensiksi matkasin köysiradalla Kok Toben huipulle (2000 tengeä) katselemaan Almatyä. 



Pari tunnin jälkeen palasin takasin kuumaan kaupunkiin (34 astetta) ja kävelin Panfilovin puistoon, jonka nimetty toisen maailmansodan 28 kuolleen sotilaiden kunniaksi heidän puolustaessaan (kuolivat tosin...) Moskovan lähellä natsien tankkien hyökkäystä. Paikalla on myös järkyttävän kokoinen Suuren Isänmaallisen Sodan muistomerkki.







Puiston toiselta laidalta löytyi Zenkovin katedraali jonka on kokonaan rakennettu puusta (myös naulat) vuodelta 1904.


Ensivaikutelma Almatystä on hämmentävä - kuinka kehittynyt paikka onkaan ja edellä Kirgistanin ja Tadjikistanin pääkaupunkeja. 





torstai 20. heinäkuuta 2017

Song Kol järvi

Song kol tai Song kul järvi sijaitsee Kirgistanin keskiosassa 3015 metrin korkeudella merenpinnasta, ja kohde on muodostunut erittäin tärkeäksi Kirgistanin turismille, koska siellä on useita (satoja?) jurttia joissa turistit voivat yöpyä sekä samalla nähdä oikeiden paimentolaisten elämää alueella. Alueelle ajaa noin viidessä tunnissa Bishkekistä, mutta itse matkasin sinne Issyk-Kul järven länsialueelta noin neljässä tunnissa. Viimeiset 50km ovat hyväkuntoista soratietä, ja samalla ylitetään sola joka on noin 3500 metrin korkeudessa.

Järvi on kooltaan todella iso - lähes ympyrän muotoinen halkaisijaltaan noin 30 kilometriä. Aluella on noin 5-6 jurtan ryhmiä, joita hoitaa noin 3-4 henkilön tiimi. Meillä majoitus oli kahden hengen jurtassa, joten tilaa riitti. Illalla henkilökunta käy laittamassa kaminaan tulet, koska lämpötila voi laskea kesälläkin alle nollan asteen. Toisin peitot ovat niin paksut että tulia ei olisi tarvinnut, jurtan lämpö lähetteli jo keski-Eurooppalaista saunaa. Yöllä taivas oli uskomattoman kirkas ja Linnunrata näkyi upeasti - valoja ei ole missään useamman kymmenen kilometrin säteellä. 

Järvelle pääsee kyllä kaksivetoisella autolla, mutta suosittelen nelivetoa - viimeiset kahdeksan kilo metriä ajetaan laitumille ja matkalla on pari joen ylitystä.

Seuraavassa kuvia järveltä - ensiksi majoitus:




Edelweiss niittyjä ja itse kukka:



Vuoristosolassa:





Järvi ja hevosia






Upea auringonlasku järvellä




Kirgistanin luonto yllätti minut täysin - todella monipuolista maisemaa ja kohdetta, ja niihin (missä kävin) pääsee suhteellisen helposti vuokra-autolla tai oppaan kyydillä.



Issyk-Kul järvi ja nähtävyydet

Karakolista matka jatkui issyk-kul järven etelärantaa seuraten. Ensimmäisenä kohteena oli Seven Bulls niminen kalliomuodistelma toiselta nimeltään Jeti-Öghuz Korort. Maisemassa kohosi upeampia eroosion syömiä punaisia kalliota vihreän luonnon keskellä. Lähempänä tarkasteluna paikka oli kuin Ulurun kalliota.

Seuraavana kohteena oli Fairy Tale laakso tai kanjoni, jossa oli myös eroosion aiheuttamia kalliomuodostelmia. Molempiin kohteisiin on selkeät opasteet päätieltä ja jälkimmäiseen piti maksaa euron pääsymaksu.

Lounasta syötiin järven rannalla, ja josta matka jatkui Bokonbayevon kylään guesthouse majoitukseen. Illalla kävin tapaamassa paikallista Kotkamiestä, jolla oli upeita kotkia kasvatuksessa. Lentonäytöksessä nähtiin mm, kaniinin saalistusta ja syöntiä.

Seven Bulls:



Kanjoni:





Issyk-Kul järvi:



Kotkamies:















sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

Altyn-Arashan laakso

Altyn-Arashan laakso sijaitsee vain 20km päässä Karakolin kaupungista noin 3000 metrin korkeudella, mutta matka sinne on pitkä - 2.5 tuntia suuntaansa. Kyseessä on todellinen offroad tie, 14km, jossa etenemään pääsee jalan, hevosella tai nelivetoautolla - ei millään SUVilla vaan kunnon neuvostoaikaisilla militariautoilla kuten UAZilla. Tie on aivan järkyttävässä kunnossa ja kerran jäätiin jumiin mutta kun kiviä oltiin tarpeeksi laitettu pyörien alle päästiin jatkamaan matkaa. Perillä laaksossa voi käydä kuumissa lähteissä uimassa - tarjolla on yksityiskäyttöön olevia SPA-rakennuksia. Vietin laaksossa muutamia tunteja - tämä tuntuu olevan vaeltajien kohde, koska paljon reppuja näkyi keikkua ssa ihmisten mukana.

Seuraavassa kuvia laaksosta ja matkasta sinne.



Alla olevassa talossa oli yksityinen Spa, jossa kävin tunnin kylpemässä kuumassa vedessä ja joessa sai vilvoitella.





UAZ ja reittiä..






















lauantai 15. heinäkuuta 2017

Kirgistanin ensitunnelmat

Tadjikistanin rajalta matka jatkui Sary Tash nimiseen kylään, jossa majoitus olisi perinteisessä kirgiisitalossa ja ruokailut tapahtuivat pihalla olevassa jurtassa. Se mikä hämmästytti kovasti oli Kirgistanin vehreys ja vihreys verrattuna Tadjikistanin ja teiden erinomainen kunto. Eritysesti vuoriston yli kulkeva Pamir highway M41 oli lähes täysin sileää asfalttia - jopa parempi kuin Suomen pääteillä.

Sary Tashista matkustettiin neljä tuntia Osh kaupunkiin, jossa käytiin pikaisesti katsomassa basaari ja Unescon kohteisiin kuuluva Suleiman Too vuori. Seuraavana päivänä oli lyhyt, mutta turbulenttinen ja heittelevä lento Bishkekiin, Kirgistanin pääkaupunkiin. Kaupunkiin johtava tie oli jälleen erittäin hyvä ja kaupunkikuva muutenkin erittäin siisti. Illan aikana ehdin katsomaan paikalliset hallintorakennukset ja Setä Leninin patsaan.

Tänään matka jatkui sitten Issyk-Kul järven (170km pitkä, 40km leveä, ja erittäin syvä) Pohjoisranta pitkin kohti Karakolia. Matkalla pysähdyttiin katsomaan Cholpon-Ata kaupungin lähellä olevia petrogyyfejä eli kalliopiirroksia. Kävin myös Oruktun kylässä olevissa kuumissa lähtiessä uimassa. 

Seuraavassa kuvia kolmen ensimmäisen Kirgistanin päivän osalta.

Kuvia Alay laaksosta:





Osh:


Bishkek:



Matkalla Karakoliin:






Olin varannut etukäteen viiden päivän ja neljän yön paketin Karakolissa toimivalta Kyrgyz Tours nimiseltä pieneltä matkatoimistolta, joka osoittautui todella hyväksi paketiksi. Heidän kautta sai varattua pakettiin ("kyrgyzstan-express”-tour ) kuuluvat kuljetukset, majoitukset ja opastukset. Kyseessä on pieni perheyritys, ja tällä kertaa oppaana oli Kasidin, joka toimii pääsääntöisesti hiihto- ja hiihtovaellusoppaana Karakolin alueella.

Sain käsityksen siitä, että Kirgistanin hiihtoskene on nousemassa ja erityisesti hiihtovaellukset ja HeliSki ovat suosittuja Karakolin alueella erityisesti Pohjois-Amerikkalaisten turistien myötä.

Lisätietoja:
So Karakol ski base http://www.karakol-ski.kg/
40 Tribes backountry skiing  http://40tribesbackcountry.com/
and Kyrgys-Tours Skiing:  http://kyrgyz-tours.info/adventures/skiing-splitboarding