lauantai 24. helmikuuta 2024

Sri Lanka - Mirissa ja Galle

Sri Lankan matkan viimeisenä kohteena oli neljän päivän rantaloma Mirissassa ja sieltä palasimme kahdeksi päiväksi Negomboon. Olimme jo matkanneet Sri Lankassa kymmenen päivää kiertäen eri kohteita pohjoisessa ja keskisessä Sri Lankassa. Nyt oli aika ottaa lomaa lomasta. Kerron myös ajatuksia Sri Lankasta kohteena sekä matkan toteutuneista kustannuksista. 

Mirissa beach

Maanantai 29.1.2024

Ajoimme Yalasta Mirissaan hyväkuntoista moottoritietä, joka kulkee hieman sisämaassa. Moottoritiet Sri Lankassa ovat maksullisia ja se ehkäpä näy siitä että tiet olivat oikeastaan tyhjiä. Matkalla Mirissaan ajoimme Mataran kaupungin kautta ja tässä kohtaa tuntui kuin olisimme tulleet toiseen maahan: Sri Lankan rannikkoa kiertävät pitkät hiekkarannat ja luonnollisesti myös rantalomaturistit tulevat näille alueille. Hotelleja hotellien vieressä. Turisteja kaduilla ja rannoilla. Rannikolla on useampia kymmeniä eri kohteita joita valita kohteeksi: Tangalle, Mirissa, Weligama, Unawatuna, Hikkaduwa, Bentota jne. Jotkin rannoista ovat parempia uimiseen ja jotkin taas enemmänkin vaikkapa surffaukseen. 

Alunperin meidän piti olla Mirissassa vain kolme päivää ja sitten siirtyä kahdeksi päiväksi Bentotaan ja sieltä Colombon kautta kentälle, mutta muutimme matkasuunnitelmia tosiaan niin että Mirissassa ja sen lähiympäristössä neljä päivää ja lopulta kaksi päivää Negombossa. Mirissassa majoituimme Mirissa beachin välittömässä läheisyydessä heti rantatien toisella puolella olevassa Randiya Sea view resort hotelliin, joka ei nyt ulkoisesti kovin paljon houkutellut ja sen allasalue on hyvin pieni. Huone oli perus-siisti ilmastoinnilla ja isolla parvekkeella. Hotellin aamiainen oli keskimääräistä "vähäisempi" ja tasoltaan muita matkan kohteita "heikompi" mutta kuitenkin riittävä pois lukien kahvin, jota todellakaan ei ollut aina saatavilla kun sitä keitettiin pienellä keittimellä. Mutta rantalomalla oltiin niin hotellissa käytiin oikeastaan vain nukkumassa ja lähistöltä löytyi kymmeniä ravintoloita sekä hyvä ruokakauppa. 

Mirissan ranta on noin pari kilometriä pitkä ja osa sopinee hyvin myös uintiin vaikkakin aallot olivat suuret. Ensimmäisenä "lomapäivänä" kävelimme tutkimassa rannan tarjontaa ja päädyimme lopulta lounaalle Salt nimiseen rantaravintolaan, jonka tarjonta ja ruuan laatu olivat ihan hyviä ja kävimme myös muutamana muunakin päivänä siellä myöhäisellä iltapäivälounaalla. Päivisin ravintoloiden eteen levitetään rantatuoleja ja varjoja, mutta iltaisin paikalle tuodaan pöytiä ja tuoleja sekä kylmäaltaita joista voi valita meren herkuista mitä nyt itselleen haluaa. Koska alueelle vaikuttaa vuorovesi hyvin voimakkaasti niin välillä pöydissä istuessa vesi nousi aaltojen voimasta mukavasti viilentämään jalkoja. 

Rannalla sai kävellä rauhassa ilman kaupustelijoiden tarjontaa, mutta joissain ravintoloissa yritettiin markkinoida veneretkiä, sukelluksia tai muuta aktiviteetteja, mutta ei kuitenkaan mitenkään häiritsevällä tasolla. 

Mirissa beach, edessä Parrot Rock


Tiistai 30.1.2024

Aamusta lähdimme käymään "Secret beachilla" joka ei nyt niin salainen ollut, ainostaan vaan sinne piti kavuta Mirissa beachin länsipuolella kohoavan kukkulan ylitse ja sitten laskeutua jyrkästi rantaan, johon ei ollut muuta yhteyttä. Tästäpä ehkäpä nimitys - "Secret beach". Rantatuolit sai käyttöön "ilmaiseksi" kun tilasi jotain juotavaa rantaravintolasta, joka oli oikeastaan parempi kuin jossain maissa missä paikasta pitää erikseen maksaa päivämaksua, ja koska emme viihdy koko päivää rannalla maaten niin tämä järjestely sopi meille hyvin. Tunti tai pari rantatuolissa ja kylmät oluet riitti hyvin. 

Puolen päivän jälkeen kävelimme takaisin Mirissa beachille ja kävimme erittäin pitkällä lounaalla (pari tuntia) taas Salt ravintolassa - tässä kohtaa meni jo kaikki vihannekset ja salaatit ilman pelkoa vatsataudista. Auringon laskiessa suuntasimme Mirissa beachin itäpäässä olevalle "Coconut Hill Tree" kukkulalle katselemaan auringonlaskua. Tämä on erittäin suosittua paikka ja jotkin turistit alkoivat kinastelemaan toisilleen kun eivät saaneet otettua hyviä "Instagram kuvia" kun joko eivät "jonottaneet oikein" tai joku käveli juuri "väärin taustalla". Illalla kävimme vielä syömässä kokonaisena grillattua paistettua "white snapperia" - yhdestä noin kilon kalasta riitti hyvin kahdelle hengelle. 

Mirissa beach


Keskiviikko 31.1.2024

Aamusta lähdimme toiselle rannalle noin viiden kilometrin päässä sijaitsevalle Weligama beachille, joka on kuuluisa surffauksesta. Ranta noin 4-4.5 kilometriä pitkä ja lähdimme kävelemään sen länsipäästä kohti toista itäpäätä. Ranta oli oikeastaan aivan autio ja saimmekin kävellä välillä kilometrinkin ennen kuin joku tuli vastaan. Vain surffausta tarjoavien yritysten kohdalla oli väkeä enemmän. Rannalla kiinnitti huomioita upeasti maalatut katamaraani tyyliset kalastusalukset, Kävelimme rannalla aina Polwatta Ganga joelle asti, ja sieltä takaisin sieluttoman näköisen ison Weligama Bay Marriott hotellin luo, jonka vierestä löysimme hyvän Cutty Shark nimisen ravintolan. 

Weligama beach




Torstai 1.2.2024

Aamupäivällä kävimme taas kävelemässä Mirissa beachin päästä päähän ja sen puolessa välissä olevalla "Parrot Rockille", joka on pienehkö kallioinen saari rannan edustalla. Koska olimme mielestämme nähneet jo tarpeeksi rantaa sovimme oppaan kanssa että lähdemme iltapäivästä tutustumaan noin tunnin ajomatkan päässä sijaitsevaan Gallen kaupunkiin, koska meillä oli aikaa ja auto sekä kuljettaja käytössä koko matkan ajan. 

Gallen kaupunki tai oikeammin sanottuna Gallen merilinnoituksen perustivat portugalilaiset 1500-luvulla, jonka jälkeen hollantilaiset rakensivat linnoista ja sen taloja seuraavat kaksisataa vuotta, jonka jälkeen alue siirtyi englantilaisten hallintaan. Gallen linnoituksen muureista tuli mieleen Suomenlinna, koska bastionit olivat tällöin samalla tavalla rakennettuja. Gallen kaupungin sisällä on ruutukaavainen kaupunki, jossa on nykyään paljon turisteille suunnattuja palveluita - ravintoloita, gallerioita, korumyymälöitä, kahviloita sekä muutamia hotelleja. Kaupungista löytyy myös eri uskontokuntien alueita, mm. muslimien alue sijaitsee lähellä Gallen majakkaa, kristittyjen kirkot taas pohjoisessa. Gallen linnoituksen kaduilla ja kujilla oli hauska kulkea ja katsella. Olisimme voineet oikeastaan viettää siellä pari päivää Mirissan sijaan. Auringonlaskun jälkeen kävimme syömässä illallista Mango House Boutique Hotel and Restaurant nimisessä paikassa joka sijaitsee pienen Layn Baan Cross St nimisellä kadulla syrjässä väkijoukoilta. Valitsemme "black curry" pohjaisen kanaruuan, joka oli erittäin hyvän makuista. Henkilökunta oli erittäin mukavaa ja tunnelma ravintolan sisäpihalla rauhallinen - no eipä siellä ollut ketään muita ruokailemassa.  

Gallen majakka


Mango nimisen ravintolan hiljainen sisäpiha

Gallen hiljaiset kadut

Gallessa on myös paljon kahviloita, barista baareja, jotenka kävimme vielä juomassa hyvät iltakahvit "Puppets" nimisessä ravintolassa, jonka seiniä koristivat erilaiset nukketeatterin nuket.   

Perjantai 2.2.2024

Ajoimme koko perjantain kohti Negomboa pitkin Sri Lankan itärannikkoa ja läpi sen lukuisten lomakohteiden. Vuoden 2004 tsunami (26.12.2004) oli iskenyt myös tällekin rannikolle tuhoisin seurauksin ja nähtävillä oli edelleen rauniota sekä tsunamista kertovia museoita ja muistomerkkejä. Tsunamin seurauksena Sri Lankassa kuoli lähes 35000 ihmistä ja ajoimme paikan ohi missä ihmisiä täynnä ollut junakin tuhoutui vieden samalla lähemmästä 1700 matkustajan hengen, joka maailman historian pahin junaonnettomuus. Auringon paistaessa turkoosin värisen meren rannalla kaikki tämä vaikutti niin kaukaiselta ja epätodelliselta. 


Matkan viimeinen safarikohde oli Madu-joella (Madu river), jossa kävimme parin tunnin veneajelulla (hinta 20 dollaria henkilö) katsomassa mangrove-metsiä ja siellä eläviä eläimiä (näimme paljon apinoita sekä muutaman "water monitorin" puussa). Madu-joki muodostaa sisämaahan järveltä vaikuttavan ison alueen, jonka keskellä on lukuisia pieniä saaria joissa kävimme yhdellä katsomassa (turistinen) miten kanelia saadaan tehdyksi kanelipuusta. Tarjolla oli myös ns. kala-spa eli noin 10-15cm kaloja oli altaassa ja sinne meikin turistit laitteet jalat ja kalat alkoivat syömään jalkojen kuollutta ihoa. Ihan hauska kokemus...

Madu river

Mangrove metsässä veneellä 

Fish Spa

Blue-tail bee-eater




Ajoimme illaksi takaisin jo tuttuun Negombon kaupunkiin, jossa vietimme vielä muutaman päivän ennen paluuta Suomeen. 

Sri Lanka kohteena - plussa ja miinukset ?

Plussat:

  • Toimiva (turisti)infra - hyväkuntoiset tiet, paljon hotelleja ja ravintoloita tarjolla turisteille. 
  • Erittäin siistiä. Olin kuvitellut että paikka on samanlainen kuin Intia, mutta olin väärässä. Roskia ei näkynyt katujen varsilla ja kaikkialla oli erittäin siistiä. 
  • Hygieniataso yllättävän hyvä eli ns. "kuiva pieru" oli mahdollista koko matkan ajan eli vatsatautia emme saanneet. Toki vältimme aluksi salaatteja, mutta loppumatkasta söimme niitäkin ja kaikkia meren kaloja ja äyriäisiä. 
  • Monipuolinen maa turistin näkökulmasta. Jos haluat viettää rantalomaa niin löytyy paljon eri kohteita mutta myös historiaa ja luontoa. 
  • Kuljettaja/opas oli hyvä vaihtoehto matkustamiseen jolloin on helppoa suunnitella aikataulut ja kiinnostuksen kohteet. Maassa on myös julkista liikennettä jolla liikkua paikasta toiseen. Liikenne rauhallista ja olisin jopa voinut itsekin autolla ajaa, mutta oli rennompaa matkustamista kun oli oma kuljettaja käytössä.  
  • Kiersimme saarta myötäpäivää eli ensin aktiviteetteja kiertomatkalla ja lopuksi rantakohteessa oleilua. Mahdollista on myös tehdä kiertomatka toiseen suuntaan. 
  • Lyhyet etäisyydet kohteesta toiseen. 
  • Luontokohteet kiinnostavia, kunhan vaan löytää oman rauhan.
  • Ihmiset ystävällisiä ja vaikka maa kärsii edelleen taloudellisista ongelmista he jaksoivat hymyillä. Turistien dollarit ja eurot toki voivat hymyä tuoda enemmän kasvoille. Ei pakkomyyntiä eikä basaari-meininkiä (vrt. Egypti tai Marokko). 
  • Ihmiset ovat hiljaisia eivät huuda ja meuhkaa. Totesimme myös oppaan kanssa osaamme kumpikin nauttia ja kuunnella hiljaisuutta.  
  • Junamatka hidas mutta mielenkiintoinen kokemus. 
  • Ruoka hyvää ja hyvin maustettua. Curryn lisäksi löytyy muitakin vaihtoehtoja. 
  • Suhteellisen edullinen ruoka ja juoma - 10% tarjoilupalkkio lisätään hintaan:
    • Perus curry ruoka 5€
    • Grillattu kala kahdelle lisukkeineen yhteensä 15€
    • Olut (Lion's puoli litraa tai 0.66l) 3€ 
  • Lentäen yhdellä vaihdolla (Doha, Istanbul, Dubai) kohtuullisilla alle vuorokauden matka-ajoilla.
  • Voisin matkustaa maahan uudemman kerran. 

    Miinukset:
    • Unescon maailmanperintökohteiden hinnat todella korkeita. Historialliset kaupungit 30 dollaria henkilö ja Lion's rock 36 dollaria henkilö. 
    • Safareilla välillä liikaa autoja ja turisteja samassa paikassa. Turisteille halutaan näyttää elämiä, mutta välillä meno meni aika villiksi kymmenien maastureiden ajaessa kiivaasti yhteen paikkaan. 
    • Colombon kansainvälinen lentoasema aika kaoottinen paikka varsinkin kun lähdettiin pois. Pitkät jonot ja jonotusajat. Kannattaa todellakin tulla hyvissä ajoin kentälle. 
    • Oluiden valikoima rajoittunut - Lion's beer ja siitä muuta variantti: Lion's stout ja strong. 
    • Rantakohteissa "itäturisteja", mutta emme olleet ns. pahimmissa paikoissa joita heitä on kuulemma resorteissa laumoittain eli emme onneksi nähneet tai kokeneet "Phuket" ilmiötä.  
    • Käteisvaluutta maa. Nostimme rahaa pankkiautomaateista sekä vaihdoimme rahaa "gem storessa" kerran. 

    "Kulkurin iltakalja" - Mirissa beach


    Matkan kustannukset

    Seitsemäntoista päivän Sri Lankan matkan kustannukset kahdelta hengeltä:

    • Lennot: Helsinki-Doha-Colombo (ostettu Qatar Airwaysilta, operaattoreina: Finnair, Oman Air ja Qatar airways) business class: 4500€ (ostin aluksi economy liput 2100€ vaihdoin ne myöhemmin business luokan lentoihin). Vielä kesällä 2023 halvimmillaan economy luokan lentoja olisi saanut noin 650€/henkilö, mutta nyt vuonna 2024 halvat ajat lentomatkustuksessa ovat mennyttä aikaa. 
    • Kiertomatka Mango Vacations 15 päivää:1900€, sisältäen
      • Majoituksen 15 vuorokautta aamiaisella, ja viidessä paikassa illallinen (Sigiriya, Kandy ja Yala)
      • Kuljettajan/oppaan ja auton koko matkan ajan sekä opastukset koko matkan ajan. 
      • Kuljettajan/oppaan majoitus ja ruoka.  
      • Pääsymaksut: Dambullan cave temple, Kandy cultural dance show,  Kandy Pyhän hampaan temppeli, Tea factory tour, train tickets Nano Oya - Ella. 
    • Pääsymaksut Unescon maailmanperintökohteisiin (Polonnaruwa, Anuradhapura, Sigiriya): 190€ 
    • Safarit neljä kappaletta yhteensä: 285€
      • Sigiriya - "local village" tour: 40€
      • Minneriya: 75€
      • Yala: 125€
      • Madu river: 45€ 
    • Matkamuistoja: mausteita ja magneetti: 15€
    • Ruokaan ja juomaan - noin 40 euroa päivä (lounas, illallinen) - noin 600€
    • Viisumit (ETA): 97€
    • Pysäköinti Helsingin lentoasemalla (P5/17 vrk): 109€
    • Oppaan/kuljettajan tipit - 250€. Tässä kohtaa runsas tippi oli paikoillaan. Opas todellakin teki työnsä hyvin, oli tavoitettavissa 24/7, hän sai järjestettyä kaiken miten halusimme sekä oli aktiivisesti mukana safareilla ja kohteissa (mm. kiipesi meidän kanssa Lion's rockille). 
    • Yhteensä noin 8000€ (economy luokan lennoilla hinta olisi ollut noin 5600€)
    Ella Rock - näkymä aamulla hotellin huoneen parvekkeelta



    torstai 22. helmikuuta 2024

    Sri Lanka - Yala

    Sri Lankan saarikierroksen viimeisenä kohteena ennen rantaloman alkua oli Yalan kansallispuisto, joka sijaitsee saaren kaakkois-etelärannikolla rajoittuen Intian valtamereen. Yala on Sri Lankan toiseksi suurin kansallispuisto ja eniten vierailtu kohde. Kooltaan se on 978 neliökilometriä. Tänä vuonna Yalan kansallispuistossa oli ollut pitkään vesisateita josta syystä puisto oli ollut välillä pitkään suljettuna ja tammikuussa se oltiin avattu turisteille jälleen vain viikkoa aiemmin. Vesisateista johtuen osa teistä oli huuhtoutunut pois ja osa oli vieläkin suljettuna. 

    Iso urosnorsu Yalan kansallispuistossa Intian valtameren rannalla 

    Sunnuntai 28.1.2024

    Ajoimme Ellasta kohti etelää kolmisen tunnin ajan hyväkuntoisia teitä pitkin kunnes päädyimme Tissamaharama nimiseen kaupunkiin, jossa kävimme lounaalla jonka jälkeen noin klo 13 lähdimme neliveto maasturilla kohti Yalan kansallispuistoa, jonne oli ajomatkaa noin 45 minuuttia aivan sen eteläisellä portille lähelle Intian valtamerta. Maasturin lavalle oli rakennettu kuusi istuinta ja auringonpaahteelta suojasi kate, eli toisin kuin Minneriayssa tästä näki huomattavasti paremmin ympärille tarvitsematta nousta erikseen ylös. 

    Yala National Park, Block 1 entrance

    Yalaan tehdään aamu- ja iltapäivän safariajoja ja pääsimme ensimmäisten joukossa klo 14 iltapäivisin avautuvaan kansallispuistoon. Hinta tuntui aluksi aika kovalta - yhteensä 130 dollaria, mutta iltapäivän ja illan ajon jälkeen tunsi että rahalle sai ihan vastinetta. Ajoimme Yalassa täydet neljä tuntia ympäriinsä ns. alueella numero 1 (Block 1). Tällä kertaa kuljettajaa ohjeistettiin ajamaan "omia polkuja" mahdollisuuksien mukaan eikä seuraamaan muita autokuntia jolloin saimme nauttia rauhassa eläimistä, mutta välillä kun palasimme Yalan kansallispuistossa kulkevalle "päätielle" jouduimme ajamaan letkassa muiden keskellä.  



    Näimme nisäkkäistä kymmenkunta norsua, apinoita, isoja vesipuhelilaumoja, villisikoja, Yalan jäniksiä, mangusteja, kauriita sekä pienen vilauksen leopardista tai tarkemmin sanottuna sen takakäpälät kun se oli pitkällään ruohikossa. Matelijoista näimme monia krokotiilejä sekä land monitoreita eli maalla asuvia noin puolitoista metriä pitkiä varaaneja. Lintuja näimme kymmeniä eri lajeja: blue-tail bee eater (mehiläissyöjä), Sri Lankan grey hornhill (sarvinokkalintu), isoja merikotkia, haikaroita, pelikaaneja, kymmeniä riikinkukkoja, kuningaskalastajia (kingfisher) sekä erinäisiä vesistöissä olevia kahlaajia. 

    Yalan järviä ja kosteikkoja

    Elephant rock

    Palasimme Yalasta takaisin Tissamaharamaan klo 19 jälkeen ja majoituimme hieman paremman luokan resortissa tällä kertaa Chaarya resort and spa nimisessä paikassa. Tässä paikassa oli puolihoito, jotenka illallinen oli buffet-tyylinen täynnä olevassa ravintolassa koska paikassa majoittui isoja ryhmiä. Aamulla menimme syömään aamiaista vasta myöhemmin jolloin aamusafarille lähtijät ja isommat ryhmät olivat jo poissa. 

    Paluu Yalan kansallispuiston portille auringonlaskun aikaan

    Seuraavassa kuvia enemmän Yalan safarilta ja sen eläimistä. 


    Land monitorien eli varaanien "hellä-hetki" iltapäivän kuumuudessa. Pienet "land monitorit" saavat alkunsa näin. 

    Sarvinokkalintu

    Elefantti juomassa - taustalla lintu seuraa tilannetta

    LEOPARDI -- pökköttelee pensaikossa. Paras kuva mitä saatiin. 

    Krokotiili rannalla iltapäivän kuumuudessa

    Mangusti - huom. hauskan värinen punainen naama

    Kauris ? 

    Vesipuhveleita



    Villisikoja tonkimassa maasta herkkuja

    Yalan safarin jälkeen alkoi lomaa-lomasta vaihe eli siirryimme Sri Lankan etelärannikolla sijaitsevaan Mirissaan jossa vietimme seuraavat neljä päivää "rantalomaa", jonka jälkeen palasimme vielä pariksi päiväksi Negomboon ennen paluuta Suomeen. Sri Lankan matkan viimeisessä osassa kerron rantalomasta sekä matkan kustannuksista ja muuten summaan matkan plussia ja minuuksia. 





    keskiviikko 21. helmikuuta 2024

    Sri Lanka - Nanu Oya - Ella

    Nuwara Eliaysta jatkoimme matkaa kohti Ellaa junalla reittiä jonka sanotaan olevan Sri Lankan ja jopa maailman yksi upeimmista reiteistä. Nuwara Eliyan lähimpänä oleva asema on Nano Oyassa noin 8 km päässä. Junamatka Ellaan ei ole kilometreissä pitkä, mutta liikenteestä ja viivästyksistä riippuen se kestää kolmesta neljään tuntia, matkanopeuden ollessa yleensä alle 30km/h.

    Nanu Oyan vesiputous


    Lauantai 27.1.2024

    Koska junamme kohti Ellaa lähtisi vasta puoli yksi iltapäivästä, niin aamusta ajoimme Nuwara Eliaysta hieman Nano Oyasta ohi läheisille teen viljeysrinteille kävelemään ja kuvailemaan maisemia, jonka jälkeen ajoimme upealla Nano Oyan vesiputoukselle, jonka yllä kulkee Kandy - Ella rautatie ja sen silta. Junakin sattui sopivasti juuri kulkemaan sillan ylitse ja saimme otettua kuvia siitäkin. Lopulta kävimme vielä Edinbourghin kylässä juomassa teetä ennen juna-asemalle saapumista. 



    Yllättäen juna olikin myöhässä ensin puoli tuntia ja sitten tunnin, jotenka jouduimme odottelemaan hetken juna-asemalla. Tässä junassa oli neljä matkustusluokkaa. Ensimmäisessä luokassa on ilmastointi ja istuin paikat varattavissa, jotenka ikkunoita ei saa auki kuvausta varten. Toisessa luokassa on hieman paremmat penkit kuin kolmannessa luokassa ja istuin paikat varattavissa. Kolmas luokka taas jakaantuu kahteen eri osaan - varatut istuinpaikat ja vapaat istuinpaikat. Meillä oli liput kolmanteen luokkaan varatuilla istuinpaikoilla, tosin niin että eri puolella - ikkunapaikat kuitenkin. Kolmas luokka vapailla istuinpaikoilla näyttikin olevan ääriään myöten täynnä lähinnä paikallisia kun taas muissa luokissa oli lähinnä turisteja. 

    Se kummalla puolella junaa kannattaa istua on oikeastaan sama. Alkumatkasta oikealla puolella on paremmat näkymät kun taas vasemmalla puolella oli pelkkää pusikkoa ja metsää kunnes junan toinen tunnin matkan jälkeen vasemmalta puolelta aukeaa upeat näkymät alas laaksoihin ja vuoristoon. 



    Koska juna ajaa hitaasti ja mutkittelee radalla, niin lähinnä nuoremmat ihmiset tuntuivat riippuvan ovissa ottamassa kuvia joita nettikin on täynnä: ihmisiä roikkumassa junan ovista ulkona. Itse en tämmöiseen hullutukseen alkanut - lähinnä nauratti sen jonotus ja ryysis oville: toisella ovella kuvattavat ja junan toiselle ovella kuvaaja. 




    Junamatka Ellaan kesti lopulta neljä tuntia ja saavuimme sitten iltapäivästä kello viiden aikoihin. Ella tuntuikin olevan kuin toisesta maasta: todella paljon turisteja kävelemässä pienessä kylässä ja sen pääkadulla joka oli täynnä vain turisteille suunnattuja ravintoloita, baareja ja kauppoja. Emme kuitenkaan jääneet sitä ihmettelemään vaan ajoimme hotellin (Ella Flower Garden Resort) lähelle, josta lähdimme heti kävelemään ylös Mini/Little Adam's peakille katsomaan auringonlaskua, johon johti noin 900 metrin asfaltoitu tie (piti varoa tuk-tukeja, jotka vievät turisteja lähemmäs huippua), ja sen päästä nousimme muutamia satoja rappusia  ja lopulta polkua pitkin itse mäen päälle. Mäeltä olikin hyvät näkymät Ellan ympäristöön, josta jylhimpänä kohoa Ella Peak vuori. Little Adam's peak koostuu kolmesta eri huipusta, joilla sitten käveltiin väistellen muita turisteja, jotka halusivat taas roikkua kivillä ja ottaa kuvia. Onneksi kukaan ei pudonnut alas rotkoon. 



    Kävelimme takaisin hotelliin ja checkin jälkeen kävimme suihkussa ja vaihtamassa vaatteet, jonka jälkeen lähdimme itse Ellan "kyläraitille" ihmettelemään menoa ja meininkiä. Cafe Chilli on tällä hetkellä Ellan "the paikka" jossa kaikki käyvät syömässä - joka myös tarkoittaa jonottamista, jotenka valinta oli helppo - ei siis sinne. Vastapäätä tätä oli pienempi Rainbow niminen ravintola, jossa kävimme syömässä. Kävelymatkalla (1.5km) hotelliin alkoi jossain kohtaa satamaan vetää ja olimme pakotettuja käymään vielä ottamassa "yhdet kulkurin iltakaljat".

    Sunnuntai 28.1.2024

    Aamusta suuntasimme ehkäpä Ellan suosituimmalle nähtävyydelle - Nine Arches Bridge jota myös Taivassillaksi kutsutaan. Kyseessä on vuonna 1921 tiilistä rakennettu 90 metriä pitkä ja 30 metriä korkea rautatiesilta joka kaartuu upeasti vehreän maiseman ympärillä. Kävelimme sinne puolentoista kilometrin matkan hotellissa pitkin pientä polkua joka kulki välillä riisipeltojen ja välillä metsän halki kunnes päädyimme itse sillalle. Silta on myös hyvin kuvauksellinen paikka ja varsinkin silloin kun juna ajaa sen yli. Odottelimme tunnin verran junaa ja kävelimme pitkin poikin siltaa, kävelimme vain raiteita pitkin emme reunalla niin kuin jotkut. Nykyään silta tyhjennetään turisteista juuri ennen junan tuloa jotenka kannattaa varmistaa kummasta suunnasta juna tulee ja mennä vastakkaiselle puolelle ottamaan kuvaa tai videota. Kun juna on mennyt ohi, niin samalla katoaa myös suurimmat osa turisteista, niin mekin ja kävelimme takaisin hotellille ja lähdimme kohti Sri Lankan eteläosia - Yalan kansallispuistoon. 





     

    maanantai 19. helmikuuta 2024

    Sri Lanka - Nuwara Eliya

    Kandysta matka jatkui siis kohti Sri Lankan korkeimpia ylänköjä kohti Nuwara Eliyaan, joka olikin matkamme suosikkikohde yhdessä Ellan kanssa ilmaston ja maisemien vuoksi. Vietimme Nuwara Eliayssa kaksi vuorokautta. 

    Nuwara Eliyan postitoimisto

    Torstai 25.1.2024

    Kandyn puutarhan jälkeen kohti Nuwara Eliyaa johon Kandysta on matkaa noin 80km - matka-aika noin 2-4 tuntia pysähdyksistä riippuen. Maisemat alkavat kohoamaan kokoajan ylemmäksi ja ensimmäiset teen viljelykset alkoivat näkymään kuten myös niitä ympäröivät mänty- ja eukalypsysmetsät.  Pysähdyimme lounaalle lähelle Rambodan vesiputouksia - Chill Ramboda nimiseen ravintolaan, jonka terassilta näkyi pitkälle laaksoihin ja teetä kasvaviin rinteisiin. Muutama kilometri tästä pohjoiseen tulivat esille "tee-tehtaiden" alueet ja niissä olevat vierailu keskukset. Kävimme yhdestä isoimmista - Damro tea factoryssa, jossa kerrottiin nopeassa tahdissa miten teetä tuotetaan ja lopulta saimme itsekin maistaa teetä. Sinällään mielenkiintoista kuulla että teepensaasta otetaan vain nuoremmat kasvin versot ja miten kolmesta eri lehtityypistä saadaan eri makuista teetä. Emme juo paljoakaan teetä kotona, jotenka emme viitsineet ostaa teetä kotiin. Karakoram ja Pamir highwaylle sekä yleisesti Keski-Aasiassa olemme toki teetä juoneet - erityisesti vihreää teetä jonka sanotaan myös helpottavan korkeaan ilmanalaan. Arabimaissa taas minttutee on tullut tutuksi. 

    Teeplantaasia 


    Saavuimme lopulta majapaikkaan, parin kilometrin päähän Nuwara Eliya kaupungista, korkealle mäen huipulle rakennettuun majoitukseen, josta tuli mieleen ihan suomalaiset kesämökit tai Alppien alppimajat. Paikka oli nimeltään Cottage San Fransisco Nuwara Eliya ja saimme ison huoneen isolla parvekkeella käyttöömme. Tämä majoitus oli matkamme eittämättä paras paikka niin näkymien kuin myös aamiaisen suhteen. Nautimme upeasta maisemista kunnes aurinko alkoi laskemaan ja lämpötila putosi nopeasti alle 15 asteeseen. Silloin vasta tajusin tarkistaa kuinka korkealla olemme, korkeusmittari näytti 2100 metriä. Lähdimme illalla vielä käymään Nuwara Eliyassa illallisella ja sinne pitkin laittaa päälle ainoa pitkähihainen paita, koska ilma oli niin raikas ja viileä. Kävimme syömässä "kottua" eli kottu rotia Themparadu nimisessä ravintolassa. "Kottu" on pieneksi paloiksi hattua roti-leipää ja currya - erittäin täyttävää ruokaa. 

    Majoituksen näkymiä



    Perjantai 26.1.2024

    Aamulla klo 7 aikoihin herätessä lämpötila ulkona olikin mukavat +7 astetta, mutta auringon kohotessa ylemmäs myös lämpötila kohosi lähemmäs 20 asteeseen. Aamiaisen jälkeen ajoimme takaisin kaupunkiin ja viemme koko perjantaipäivän Nuwara Eliyan kaupungissa, jossa ensin kävimme paikallisessa postitoimistossa kirjoittamassa postikortteja kotiin. Postitoimisto oli aikoinaan englantilaisten perustama ja muutenkin rakennukset Nuwara Eliyassa muistuttivat paljon pientä englantilaista maalaiskylää. Paikkaa kutsutaankin "pikku Britanniaksi".  Postitoimistoa ollaan muuttamassa hotelliksi ja hotellin edessä olikin pieni protesti tätä vastaan. 




    Seuraavaksi kävimme kävelemässä Gregory järven (Gregory Lake) ympäri ja ihmettelimme paikallisten vesi"urheilu" aktiviteetteja järvellä, koska tarjolla oli niin polkuveneitä, nopeita moottoriveneitä ja vesijettejä joilla ajeltiin ympäriinsä järvellä ihan minkälaista järjestystä. Paikalliset tuntuivat viihtyvän pipot päässä ja toppatakit päällä - olihan vain 20 astetta lämmintä näin aamupäivällä.

    Gregory Lake





    Puolenpäivän aikoihin ajoimme tutustumaan historiallisen The Grand Hotel Nuwara Eliya, jossa henkilökunta tuli näyttämään hotellin eri tiloja: ruokasaleja, biljardisalia, uima-allas osastoa sekä lounge baria jossa nautimme keskipäivän GT:t (gin toncit). Hotellissa on noin 180 huonetta ja palvelu on viiden tähden hotellin mukaista - ja niin olivat myös hinnatkin, jotenka jätimme lounaan väliin tässä kohteessa vaikka tarjolla olisi ollut useampia ravintoloita. 

    The Grand Hotel ja sen Library Lounge bar

    Hotellin juomatarjontaa - Pekoniviskiä?

    The Grand Hotel Nuwara Eliya ja sen puutarhaa

    Myöhäistä lounasta kävimme syömässä kaupungin keskustassa, lähellä basaarialuetta, olevassa Da Silva Food Center ravintolassa. Nimestä huolimatta ihan ok ruokaa.Lounaan jälkeen palasimme majoitukseen nauttimaan vielä aurinkoisista näkymistä vuorille ja mäntymetsän tuoksusta. Illallista söimme tällä kertaa majoituksessa.

    Nuwara Eliya nousi tosiaan matkamme suosikki kohteeksi koska siellä oli sopivan lämmintä (viileää) verrattuna Sigiriyan tai Kandyyn. Pienen kaupungin ilmapiiri oli hyvin rento ja välillä tuntui kuin olisi ollut Englannissa.  Seuraavaksi matkamme jatkui junalla kohti Ellan kaupunkia.