Route 62 - viinitie

Etelä-Afrikan route 62 tie yrittää matkia kuuluisimpaan Route 66 tietä USA:ssa. Tämä tie on toki huomattavasti lyhyempi mutta viinien ystävien must kohde. Tiellä ja edelleen WineWalley alueella sijaitsevat kaikki tärkeimmät viinien tuottajat, jotka jokainen mainostaa Wine Tastingia, joko ilmaiseksi tai pientä korvausta vastaan. Olin täällä(kin) kertaa auton ratissa, jotenka ajoin parin pysähdyksen vedolla Calitzdorpista Stellenboschin, joka on alueen viinipääkaupunki. Onneksi kaupungista löytyi myös paikkoja missä maistella eri tilojen tuotteita. Päiväksi sattui syksyinen lauantai ja kaupunki oli täynnä viinituristeja nauttimassa syksyisen aurinkoisesta säästä ja hyvistä viineistä. Tänne kannattaa myös tulla, jos on vain Kapkaupungissa koska matkaa on noin 40km kaupungin keskustasta.

Kävin illalla syömässä Fat Butcher nimisessä ravintolassa - erinomaisia pihvejä ja hyvä pihvien esittely. Myös viinit erinomaisia - voin suositella.

Route 62 - pysähdyspaikka

Mostagu

Stellenbosch - upeita taloja 1800-luvlta

Calitzdorp

Garden Route ja Little Karoon

Mossel Baysta alkaa varsinainen Garden Route, joka jatkuu rannikkoa myötäillen aina Port Elizabethiin asti. Itse ajoin noin 150km matkan Plettenberg Bayihin. Matkalla on paljon pieniä kaupunkeja, jotka ovat kuin turisteille tehtyjä: Boutique liikkeitä, ravintoloita, eritasoisia majoituksia ja paljon aktiviteetteja (aina valkohaisukelluksesta hiekkadyyneillä ajoon). Rannan ja taustalla olevien vuorien väliin on muodostunut laguuneita, ja meren rannalla on kymmenien kilometrien pituiset hiekkarannat.

Plettenberg Bay

Yövyin yhdessä Afrikan parhaimmassa majoituksessa Hunters Country Housessa, jossa palvelu oli huippuluokkaa. Alueella on myös Tsala niminen majoitus, missä luksustalot on rakennettu paalujen varaan siten, että majoitus on puiden latvojen yläpuolella. Kävin syömässä Tsalassa, mutta yövyin perinteisessä noin 40 neliön sviitissä. Paikalla ei ollut kuin muutama henkilö, selvästi offseason aikaa - joten palvelu oli sen mukaista. Huomattavaa on se, että paikalla on tiukka vartiointi ja auto/matkustajat piti rekisteröidä tarkasti mennessä ja tullessa. 

Tsala - ravintola

Seuraavana päivänä jatkoin matkaa kohti Pientä Karoota, joka sijaitsee Tsisikamavuorten pohjoispuolella, ja hyvin kuivaa tasankoa. Matkareitti meni tietä R339 pitkin, joka muuttui ensimmäisten kilometrien jälkeen oikeaksi kunnon soratieksi. Maisemat olivat kyllä upeat mutta kovin paljon niitä ei ajaessa voinut katsella, kun piti väistellä kuoppia ja terävien kivien ylitystä - matkaa oli vain 68km mutta siihen meni yli kaksi tuntia. Maastoauto olisi ollut parempi vaihtoehto kun hiekka ja sora pölisi kuoppaisella tiellä.

R399 - vuoristotiellä

Little Karoon kuuluisa strutseistaan ja niitä alkoi näkymään tarhattuna useissa paikoissa ja strustiratsastusta mainostettiin monella tilalla. Punaiset tasangot muistuttivat hieman Australian keskustaa. Tiet täällä ovat pitkiä ja suoria, nopeusrajoitus 120km/h. Lopulta saavuin Calitzdorp nimiseen kylään, josta tuli mieleen Mad Max elokuva. R62 halkoo kaupunginraittia ja muutama omalaatuinen pub tai ravintola. Kylän laitamilta löytyi myös useampi viinitila - alue on kuuluisa port viinistä. Viinilasin hinta oli 2€, pullon 4.5€. Yövyin Port Wien House majatalossa, joka oli olkikattoinen rakennus vuodelta 1830.

Punainen maa - Little Karoon aluetta

Vuokra Toyota Quest (Crorolla) Little Karoon alueella

Afrikan eteläisin paikka - Cape Agulhas

Matkalla Garden Routelle päätin käväistä samalla Afrikan mantereen eteläisimmässä paikassa, Cape Agulhasissa. Kapkaupunkiin on matkaa noin 200km, mutta suosittelen ajamaan R44 tien kautta joka lähtee Gordons Baysta ja edelleen Bettys Bayhin ennen lyhyttä matkaa N2 tiellä, kunnes Caledonista lähtee ajamaan R316 tietä ja edelleen R319. Huomattavaa on se että nopeusrajoitus on 100-120 km/h erittäin hyvä kuntoisia tietä pitkin. Matkalla näkee oikeastaan vain peltoa, peltoa ja pieniä kyliä kukkuloiden välissä.

Cape Agulhas on hyvin pieni paikka, jossa on majakka ja eräänlainen monumentti että tässä se paikka nyt on. Lisäksi paikalla on iso pronssinen Afrikan mantereen kuva. Lähistöllä on muutama ravintola ja majoitusliikkeitä. Koska oli jo syksy ei täällä näkynyt oikeastaan ketään. Noh, tulipahan käytyä totesin, ja suuntasin auton kohti koillista ja Mossel Bay, josta alkaa varsinainen Garden Route. Koko päivän ajomatka kesti seitsemän tuntia ja lähes 600km oli matkan pituus.

Afrikan eteläisin paikka

Iso Afrikan manner - "pronssista" ? tehtynä

Cape Agulhasin majakka

Matkalla Cape Aguslhasiin näkyi paljon peltoja, peltoja ja taas peltoja

Cape Point ja Pingviinit

Kaukaupungista suuntasin autolla kuuluisalle Chapman’s Peak Drivelle, joka on tehty Kapin niemimaan länsirinteille. Kyseessä on maksullinen tie, mutta suosittelen sen ajamista ennen kuin suuntaat kohti Cape Pointia eli Hyväntoivonnimen kärkeä. Matka niemelle kestää noin tunnin ruuhkasta riippuen, ja noin 10km ennen Cape Pointia on kansallispuiston raja, jossa joutuu maksamaan pääsystä alueelle noin 10€ per henkilö. Ensiksi kannattaa ajaa Cape Pointiin, jossa on kuuluisa punainen majakka. Parkkipaikalta pääsee joko funilarilla ylös ja kävellen - noin 15 minuuttia ylämäkeen, samalla voi kuvata oikealla näkyvää niemekettä jossa on se ”kuuluisa turistien kansoittama kyltti”. Parhaat kuvat saat kumminkin jatkamalla majakalta vielä noin 15 minuuttia eteenpäin, jolloin polku menee kapean kannaksen yli ja pääset kuvaamaan itse niemenkärjen, jossa on pieni valkoinen majakka, täällä sai olla ihan rauhassa ja katsoa kuinka isot vesimassat iskeytyivät kallioseinämiin.

Cape Point - pieni valkoinen majakka

Cape of Good Hope - niemekkeen takana on se kuuluisa kyltti

Cape Pointista pääsee kävelemään sille kuuluisalle kyltille hyvin opastettuja polkua pitkin, noin 45 minuuttia suunta, mutta itse ajoin kyltin luo autolla. Sanotaan että kyllä oli huomattavan erilainen kohde, mitä käsitellyt kuvat antavat ymmärtää. Hirveä jono turreja jonotti saadakseen kuvan pienestä puisesta kyltistä. Tulipan käytyä..

Se "kuuluisa kyltti"

Seuraavan yön olin Simon’s townissa B&B majoituksessa. Tämä kylä on kuuluisa Afrikan pingviineistä, ja niitä pääsee katsomaan lähietäisyydeltä turistilaumojen keskeltä. Kovin olivat sympaattisia lintuja ja vietin aikaa paikalla ehkäpä puolitoista tuntia.

Simom's Townin pingviinit rannalla

Perheonnea - vanhemmat ja muna

Eteläisen Afrikan helmi - Kapkaupunki

Matka Helsingistä Kapkaupunkiin on pitkä, varsinkin kun lennot on ostanut edullisesti välilaskuilla. Tällä kertaa kolme lentoa ja kaikissa hieman säätöä. Ensimmäinen Helsingistä Tukholmaan oli tunnin myöhässä kun eräs matkustaja sai sairaskohtauksen ennen takeoffia. Onneksi näin, koska muuten matka olisi jäänyt tekemättä - minulla oli liput Finnairilta ja jatkolennot Ethiopian Airlinesilta. Tukholmaan päästiin, ja siellä nopea siirtyminen seuraavalle portille - boarding ei onnistu, verot maksamatta!! Ruotsi oli ottanut käyttöön uuden lentoveron 400 SEK, joka piti maksaa jotta pääsee koneeseen. Tuli Final Call, kun jostain löytyi henkilö joka osasi ottaa maksun vastaa.. kiireesti koneeseen, ovet kiinni ja kohti Addis Ababaa uudella Dreamliner koneella. Aamusta saavuttiin Etiopiaan, josta hirveä härdellidin jälkeen päästiin Gatelle.. boarding vilkutti taas punaista. Tällä kertaa voittona oli paikat ikivanhan 777 koneen perästä .. matkaan päästiin suhteellisen tasaisen joskin pitkän lennon jälkeen saavuttiin Kapkaupunkiin. Matkaa oli takana noin vuorokausi.

Pöytävuori aamulla - pilvien alla on Kapkaupunki

Kolme ensimmäistä yötä olin Gardens kaupunginosassa olevassa Tingagel Guesthousessa. Olin aika ihmeissäni kun saavuin pihalle - Suomen siniristilippu salossa. Majapaikan isäntä oli laittanut tämän juhlistamaan saapumista. Upea teko, ja upea oli myös majatalo joka on 1800 luvulta olevassa talossa. Suosittelen majoitusta täällä, mutta huomiona että vierestä menee aika vilkasliikenteinen tie. Ensimmäisenä päivänä en jaksanut muuta tehdä kun käydä Kloof St, syömässä strutsinliha burgerin ja pimeän laskeudutttua palasin majapaikkaan.

Uusi päivä - ja aurinko paistaa. Toisena päivänä suuntaisin heti aluksi Pöytävuorelle. Sinne pääsee näppärästi Hop on Hop off bussilla. Kannattaa ostaa kahden päivän lippu, jolloin saat bonuksena aurinkolaskureissun Signal hillille ja viinitilamatkan Constantiassa. Pöytävuorelle liput kannattaa myös hommata etukäteen - pääset oli jonojen. Aamulla Pöytävuori oli vielä pilvien peitossa kun nousin hissillä yli 1000 metrin korkeuteen pilvien yläpuolelle. Tällöin aamusta ei myöskään ollut ruuhkaa ja vuori oli uskomattoman hiljainen paikka auringonvalossa. Lähdin kävelemään vuoren korkeimpaan kohtaan Maclear’s beaconille, jonne noin tunnin matka suuntaan. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja matkalla törmäsin useasti tamaaneihin, noihin jäniksen näköisiin eläimiin jotka kumminkin ovat sukua Afrikan norsuille!! Pöytävuorelle pääsee myös kävellen, ja useita paikallisia käveli ylös vuorelle. Vietettyäni kolme tuntia vuorella tulin alas hissillä, ja tällöin ruuhka olikin jo kova. Jatkoin matkaa bussilla kiertäen Lions Headin ja pysähdyin lounastamaan Waterfrontin alueelle joka on aikamoinen turistirysä. No, maisemat Pöytävuorelle olivat upeat. Illalla lähdin vielä Signal Hillille katsomaan auringonlaskua. Ylhäällä piti odottaa lähes tunnin auringonlaskun jälkeen jotta päästiin liikenteeseen. Varaudu tähän.

Etelä-Afrikan kansalliskukka - Kuningasprotea Pöytävuorella

Näkymät Cape Pointin suuntaan Pöytävuorelta

Kolmas päivä alkoi sumuisessa ilmassa, kun suuntasin bussilla Kirstenboschin puutarhaan, joka on kuulemma Afrikan isoin. Kovasti oli kaikkea kasveja ja hiljaista kulkea ympäri puistoa parin tunnin ajan, tänne kannattaa tulla tosiaan käymään. Sunnuntaisin paikalla on varmasti väkeä kun on konsertteja yms. Puutarhan jälkeen kävin Constantian parilla viinitilalla maistelemassa viinejä.. mukava paikka, tosin sade hieman viilensi ilmaa. Illaksi palasin taas Kapkaupunkiin ja kävin katsomassa Bo Kaapin värillisiä taloja. Hieman tuli vaivautunut olo kun paikalliset protestoivat turistien kuvauksia.. 

BoKaapin värikkäät talot

Kapkaupungissa liikkuminen oli mielestäni ihan turvallista, kunhan on varuillaan - kerran eräs henkilö lähti seuraamaan minua, mutta parin U-käännöksen jälkeen hän tajusi tilanteen, ja jätti seuraamisen. Pahvien päällä olevat hemmot eivät pahemmin häirinneet.  Yksi pummi tuli kerran roikkumaan hihaan, mutta kävelin juuri sopivasti eteen tulleet autovuokraamon sisään ja tilanne laukesi. 

Tänään matka jatkui autolla kohti Hyväntoivonniemeä ja edelleen Garden Route pitkin.

Eteläisen Afrikan helmi - Kapkaupunki

Matka Helsingistä Kapkaupunkiin on pitkä, varsinkin kun lennot on ostanut edullisesti välilaskuilla. Tällä kertaa kolme lentoa ja kaikissa hieman säätöä. Ensimmäinen Helsingistä Tukholmaan oli tunnin myöhässä kun eräs matkustaja sai sairaskohtauksen ennen takeoffia. Onneksi näin, koska muuten matka olisi jäänyt tekemättä - minulla oli liput Finnairilta ja jatkolennot Ethiopian Airlinesilta. Tukholmaan päästiin, ja siellä nopea siirtyminen seuraavalle portille - boarding ei onnistu, verot maksamatta!! Ruotsi oli ottanut käyttöön uuden lentoveron 400 SEK, joka piti maksaa jotta pääsee koneeseen. Tuli Final Call, kun jostain löytyi henkilö joka osasi ottaa maksun vastaa.. kiireesti koneeseen, ovet kiinni ja kohti Addis Ababaa uudella Dreamliner koneella. Aamusta saavuttiin Etiopiaan, josta hirveä härdellidin jälkeen päästiin Gatelle.. boarding vilkutti taas punaista. Tällä kertaa voittona oli paikat ikivanhan 777 koneen perästä .. matkaan päästiin suhteellisen tasaisen joskin pitkän lennon jälkeen saavuttiin Kapkaupunkiin. Matkaa oli takana noin vuorokausi.

Kolme ensimmäistä yötä olin Gardens kaupunginosassa olevassa Tingagel Guesthousessa. Olin aika ihmeissäni kun saavuin pihalle - Suomen siniristilippu salossa. Majapaikan isäntä oli laittanut tämän juhlistamaan saapumista. Upea teko, ja upea oli myös majatalo joka on 1800 luvulta olevassa talossa. Suosittelen majoitusta täällä, mutta huomiona että vierestä menee aika vilkasliikenteinen tie. Ensimmäisenä päivänä en jaksanut muuta tehdä kun käydä Kloof St, syömässä strutsinliha burgerin ja pimeän laskeudutttua palasin majapaikkaan.

Uusi päivä - ja aurinko paistaa. Toisena päivänä suuntaisin heti aluksi Pöytävuorelle. Sinne pääsee näppärästi Hop on Hop off bussilla. Kannattaa ostaa kahden päivän lippu, jolloin saat bonuksena aurinkolaskureissun Signal hillille ja viinitilamatkan Constantiassa. Pöytävuorelle liput kannattaa myös hommata etukäteen - pääset oli jonojen. Aamulla Pöytävuori oli vielä pilvien peitossa kun nousin hissillä yli 1000 metrin korkeuteen pilvien yläpuolelle. Tällöin aamusta ei myöskään ollut ruuhkaa ja vuori oli uskomattoman hiljainen paikka auringonvalossa. Lähdin kävelemään vuoren korkeimpaan kohtaan Maclear’s beaconille, jonne noin tunnin matka suuntaan. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja matkalla törmäsin useasti tamaaneihin, noihin jäniksen näköisiin eläimiin jotka kumminkin ovat sukua Afrikan norsuille!! Pöytävuorelle pääsee myös kävellen, ja useita paikallisia käveli ylös vuorelle. Vietettyäni kolme tuntia vuorella tulin alas hissillä, ja tällöin ruuhka olikin jo kova. Jatkoin matkaa bussilla kiertäen Lions Headin ja pysähdyin lounastamaan Waterfrontin alueelle joka on aikamoinen turistirysä. No, maisemat Pöytävuorelle olivat upeat. Illalla lähdin vielä Signal Hillille katsomaan auringonlaskua. Ylhäällä piti odottaa lähes tunnin auringonlaskun jälkeen jotta päästiin liikenteeseen. Varaudu tähän.

Kolmas päivä alkoi sumuisessa ilmassa, kun suuntasin bussilla Kirstenboschin puutarhaan, joka on kuulemma Afrikan isoin. Kovasti oli kaikkea kasveja ja hiljaista kulkea ympäri puistoa parin tunnin ajan, tänne kannattaa tulla tosiaan käymään. Sunnuntaisin paikalla on varmasti väkeä kun on konsertteja yms. Puutarhan jälkeen kävin Constantian parilla viinitilalla maistelemassa viinejä.. mukava paikka, tosin sade hieman viilensi ilmaa. Illaksi palasin taas Kapkaupunkiin ja kävin katsomassa Bo Kaapin värillisiä taloja. Hieman tuli vaivautunut olo kun paikalliset protestoivat turistien kuvauksia.. 

Kapkaupungissa liikkuminen oli mielestäni ihan turvallista, kunhan on varuillaan - kerran eräs henkilö lähti seuraamaan minua, mutta parin U-käännöksen jälkeen hän tajusi tilanteen, ja jätti seuraamisen. Pahvien päällä olevat hemmot eivät pahemmin häirinneet.  Yksi pummi tuli kerran roikkumaan hihaan, mutta kävelin juuri sopivasti eteen tulleet autovuokraamon sisään ja tilanne laukesi. 

Tänään matka jatkui autolla kohti Hyväntoivonniemeä ja edelleen Garden Route pitkin.

Kohti Etelä-Afrikkaa

Tämän vuoden ensimmäinen pidempi matka suuntautuu lähemmässä 10000km päähän Suomesta - Afrikan eteläkärkeen - Etelä-Afrikkaan. Ostin lennot jo viime vuoden marraskuussa kun Ethiopian Airlines tarjosi lentoja Tukholmasta Addis Abeban kautta Kapkaupunkiin hintaan 365€. Katsoin että hinta on erittäin hyvä, koska normaalisti liput ovat noin 500-700 euroa. Tukholmaan lennän Helsingistä - Finnairin edullisilla 60€ lennoilla. Lennot Ethiopian Airlinesilla ovat Boeing 787-8 Dreamliner ja 777-200LR koneilla. Business upgradeakin tarjottiin -- hintaa 400€ per legi, mutta siitä olisi tullut hieman isompi kustannus kahden hengen lennoille (3200€) - joten jätin se käyttämättä..

Kakku seuraavan matkan mukaan

Etelä-Afrikassa vietän kahdeksan kokonaista päivää, joista kolme ensimmäistä vietä Kapkaupungissa tutustuen päänähtävyyksiin (Pöytävuori, Bo Kaapin ja Waterfrontiin) ja nauttien Afrikan syksystä, ja mahdollisesti käyden myös Kirstenboschin puutarhaan.

Kapkaupungista vuokraan auton, jolla suuntaa aluksi Cape of Good Hope:een (Hyväntoivonniemi) ja Simon's Towniin yhdeksi päiväksi - paikalla pitäisi olla myös pingviinejä. Simon's Townista matka jatkuu itään kohti Garden Routea - ja matkalla Mossel Bayihin olisi tarkoitus käydä myös Afrikan mantereen eteläisemmässä kohteessa - Cape Agulha, joka sijaitsee noin 150km Kapkaupungista itäkaakkoon. Mossel Bayssa vietetään seuraava yö.

Mossel Baysta matka jatkuu Garden Routea ja rannikkoa pitkin Plettenberg Bayihin, jossa yövyn suhteellisen erikoisessa majoituksessa. Lähistöllä olisi myös jotain "puisto-safareja". Plettebergista suuntaan kohti pohjoista Garden Route National Parkin läpi kohti tietä R62 - joka tunnetaan myös "viinitien nimellä" - koska sen varrella on lukuisia viinitiloja, ja seuraava yöpyminen onkin portviineistä kuuluissa Calitzdorpin kaupungissa, majatalossa joka useita satoja vuosia vanha ja edelleen tuottaa portviiniä. Calitzdropista matka jatkuu Stellenboschiin, joka on yksi isompi viinitilojen keskittymä Kapkaupungin lähellä. Toivottavasti pääsen maistamaan vuoden 2018 ensimmäistä satoa - onhan nyt Etelä-Afrikassa parhaillaan syksy ja sadonkorjuu menossa.

Krugerissa käynti olisi vaatinut toisen viikon, eli tällä kertaa tutustutaan Länsi-Kapmaahan ja Garden Routen maisemiin.

Majoituksissa suosin pieniä Bed&Breakfast tyylisiä majoituksia (hinta noin 90€/yö/2hlö sis. aamiaisen), ja auton sain vuokrattua Hertziltä viideksi päiväksi noin 100 euron hintaan.

Seuraavassa on vielä matkareittini:

Kiitos jo tässä kohtaa muille blogeille joista on saanut vinkkejä Etelä-Afrikan kohteista. Mikäli sinulla on jotain "must-see" kohteita erityisesti tuon reitin varrelta niin kuuluisin niistä mielellään.