Suunnitelmia vuodelle 2016

Matkailuvuosi 2015 lähestyy loppuaan. Vuosi on ollut erittäin "matkailupitoinen" (Matkavuoden 2015 puolivuosikatsaus). Muutamia tilastotietoja:

• Uusia maita: Uusi-Seelanti, Kambodza, Arabi-Emiraatti, Valko-Venäjä, Kypros, Malta ja Georgia.
• "Vanhoja maita": Australia, Thaimaa, Latvia, Saksa, Itävalta, Tanska ja Iso-Britannia.
• Matkailuvuorokausia: 99 vrk 
• Lentomatkoja: 30 kpl, kilometrejä 56588km - 95 tuntia
• Uusia lentokonetyyppejä, joissa on tullut matkustettua vuonna 2015: Boeing 767-300ER, 777-300ER, Airbus 350-900

Iso osa matkailua on tulevan suunnittelua ja osittain myös haaveilua. Laatikossa (tai oikeammin sähköpostissa) on yleensä ollut 2-3 tulevan matkan lentolippua valmiina odottamaan seuraavia matkoja 2-8 kuukauden päähän. 

Kaukausvuoristoa Georgian Kazbegin alueelta

Seuraavassa luon katsauksen tulevaan.

Tammikuu 2016

Mikä olisikaan paras tapa aloittaa Uusi Matkailuvuosi 2016, kuin lähteä Helsinki lentoasemalta vuoden ensimmäisellä lennolla matkalle - olen lähdössä 1.1.2016 klo 05:25 lennolla Helsingistä Portugalin pääkaupunkiin Lissaboniin. Matkustan Portugaliin 7 päiväksi, joista Lissabonissa olen 5 yötä ja yhden yön vietän Evoran keskiaikaisessa kaupungissa. Lissabonissa majoitun Heritage av liberdade hotelliin. Suunnitelmissa on se, että vuokraan auton (Smart For Two!!) kahdeksi vuorokaudeksi, jonka aikana käy Evoran ja Obidosin kaupungeissa. Käyn myös tutustumassa Lissabonin lähistöllä sijaitsevaan Sintran kaupunkiin.

Tammikuussa on tarkoitus myös vierailla Helsingissä Matkamessuilla - etsimässä ideoita ja haastattelemassa eri maiden edustajia. Erityisesti Keski-Aasia ja Etelä-Afrikka kiinnostaa nyt. 

Tammikuun lopussa ja helmikuun alussa pidän viikon talviloman, jonka aikana matkustan Berliiin ja entisen DDR:n (Itä-Saksan) alueille. Tämän matkan suunnitelmat löydät Matkasuunnitelma nukkumattia tapaamaan sivulta - suunnittelin matkan jo viime kesänä. Vaihtoehtona olisi ollut matkustaa Vietnamiin ja Laosiin, mutta koska tänä vuonna lomapäiviä on rajoitetusti, niin päätin että matkustan tällä kertaa talvilomalla Europpaan.

Helmikuu 2016

Helmikuun alussa olen siis entisen DDR:n alueella tutkimassa ostalogiaa eli entisen DDR:n arkkitehtuuria ja ilmiöitä.

Marraskuu 2016

Pääsiäisenä 2016 matkustan Azerbaidzaniin (Bakuun). Matka kulkee Istanbulin kautta, jonne varasin myös lennot viime kesänä kun ne edullisesti Turkish Airlinesin kautta sain hankittua. Bakussa vietän neljä päivää, jonka aikana on tarkoitus ainakin käydä tutustamassa Gobustanin "mutatulivuoriin", Yanar Dagin palaviin kaasulähteisin, Absheron niemimaahan sekä tietysti Bakun vanhaan ja uuteen kaupunkiin.

Linna Itä-Georgriassa Kakhetin alueelta

Enempiä en ole matkoja vielä varannut vuodelle 2016, mutta suunnitelmissa on olen jo pyörittänyt seuraavia kohteita - ensiksi kuitenkin kaksi Euroopan maata, joissa en ole vielä käynyt:

• Armenia (n. 8-10 päivän omatoiminen kiertomatka), myös Georgiassa olisi taas kiva käydä (aivan huippu maa, hyvät ruuat ja punaviinit)
• Kazastan (ainakin Almaty) ja mahdollisesti myös Kirgisia.. 
• Skotlanti (kesällä olisi kiva päästä käymään) tai "saari-hyppelyä" Kreikassa
• Uzbekistan - syyskuussa 2016 ?

Finnairin A350-900 business ja marraskuun Lontoo

Tein pikaisen viikonloppumatkan Lontooseen marraskuun lopussa oikeastaan vain siitä syystä, että Finnairin uusi Airbus A350-900 operoi Euroopassa vielä marraskuun ajan ennen siirtymistä pidemmille Kaakkois-Aasian reiteille.

Niinpä ostin liput Lontoseen ja korotin matkustusluokan samalla business-luokkaan Finnair Plus pisteillä. Viime talven Oseanian kierrokselta pisteitä olikin kertynyt ihan reilusti, jotenka 10000 pisteen korotus ei ollut tässä mielessä yhtään hullumpi valinta, koska pääsin näin lentämään Airbus A350-900 business luokassa Helsinki-Lontoo välin. Olin aiemmin lentänyt CPH-HEL välin Airbus A350-900 koneella Premium Economyssa. Paluumatka oli Airbus A32B koneella Economy-luokassa.

Lento business-luokassa oli erittäin mukava kokemus, ja "käänteinen kalanruoto" matkustamo (1+2+1 istuinjärjestys) mahdollisti jokaiselle matkustajalle esteettömän siirtymisen käytävälle. Jokaisella matkustajalla on omaa tilaa runsaasti, mutta jos matkustaa kaverin kanssa kahdestaan niin tällöin suosittelen keskipaikkoja - vaikkakin niissäkin istuu ihan omissa oloissaan eikä vieruskaveriin ole näkökontaktia. Itse istuin ikkunapaikalla - tosin illalla pimeydessä en päässyt nauttimaan isojen ikkunoiden tuomista näkymistä. Istuin on erittäin hyvä, ja säätöjä riittää joka suuntaan. Makuuasennossa jalkatila on erittäin kapea.

Finnair A350-900 business class

Ruoka- ja juomatarjoilut olivat "normaalit" business-luokan tarjoilut - illallinen ei ollut mitenkään erityinen (paistettua kanaa bataattimuusilla), mutta juomat olivat mainiot (aitoa shampanjaa ja hyvää punaviiniä).

"Perus-business mättöä"..

Viihdejärjestelmästä seurasin oikeastaan vain lennon kulkua erinäisiä karttanäkymiä vaihdellen, mutta pikaisesti tarkistettuna saatavilla on myös paljon elokuvia, mutta musiikkia en löytänyt kuunneltavaksi. Harmi.. Business-luokan matkustajille tarjotaan myös ilmainen wifi-yhteys - ja ainakin mobiilin FB ja WhatsApps sovellukset toimivat jouhevasti. Itse sisäänkirjautuminen verkkoon oli mielestäni hieman turhan "hankala" - Wifi-vouchernumeron lisäksi piti syöttää vielä käyttäjätiedot salasanatiedoilla jotta pääsi "rekisteröitymään käyttäjäksi".

Yleisesti ottaen voi todeta että Finnarin uusi A350-900 on erittäin hiljainen ja mukava kone matkustaa. Myös aiemmin tehty matka Economy luokassa on ihan mukava, mutta business-luokka on vieläkin parempi.

Isot on ikkunat

Lontoossa vietin kaksi yötä majoittuen Paddingtonin aseman lähistöllä, joka on muuten erinomainen valinta varsinkin kun Heathrow lentoasemalta pääsee joko 15 minuutisssa (Heathrow Express) tai 25 minuuttissa (Heathrow Connect) suoraan asemalle. Junaliput ovat erittäin kalliita - halvempi Heathrow Connect maksoi 15€/suunta/hlö. Heathrow Express olisi ollut yli kaksi kertaa kalliimpi.

Ensimmäisenä Lontoon päivänä tein isommat kävelylenkin ympäri Lontoota käymättä missään turistinähtävyydessä (olin käynyt niissä jo kesällä 2009), jotenka oikeastaan vain nautin kävelystä ympäri Lontoota, mm. Covent Gardenissa oli nähtävillä kaikenlaista esiintyjää ja Thamesin etelärannalla oli tuulisessa säässä mukava kävellä. Väkeä oli todella paljon liikkeellä. Kävin myös katsomassa Harry Potter elokuvasta tuttua juna-asemaa St. Pancras joka on avattu vuonna 1868. Rakennus on erittäin hieno, mutta junaa Tylypahkaan en löytänyt...

St. Pancras asemarakennus

St. Pancras asema ja aseman kellot

Lauantaipäivänä kävin myös matkailijoiden arvostamassa kirjakaupassa Stanfordissa, jossa on kolmessa kerroksessa kirjoja ja karttoja liittyen matkustukseen. Kirjat ovat suhteellisen hintavia (netistä saa tilattua kyllä halvemmalta), mutta kokoelmat ovat kattavia. Itse olen tästä kaupasta yleensä ostannut karttoja, ja niin tälläkin kertaa - mukaan lähti Armenian ja Portugalin karttoja (ehkäpä seuraavia matkakohteita...).

Disneyn hahmoista tehty "joulukuusi" St. Pancras asemalla

London Eye

Toisena päivänä tein pitkän kävelylenkin Hyde Parkissa, josta suuntaisin Lontoon tekniikan museoon (vinkki: Lontoossa museot ovat ilmaisia!!) ihmettelemään höyrykoneita ja muita vempeleitä. Kävin myös tutustumassa Harrold's tavaratalon ruuhkaan ja kalliisiin luksus-tuotteisiin..

Veturi 1800-luvulta

Ford vuodelta 1913

Tehokas kilpuri 1920-1930 luvuilta.. - JET-1

Ennen paluuta Heathrown lentoasemalla kävin vielä etsimässä itse Karhuherra Paddingtonin pronssista patsasta Paddingtonin asemalta. Petyin pahasti, koska sitä ei enää siellä ole. Tarkistin paikan vielä valokuvien ja kertomusten perusteella -- olihan nähnyt hänet viimeksi vuonna 2009 läheisen Mad Bishop and Bear publin läheisyydessä. Tiedätkö sinä mihin Karhuherra Paddington on matkustanut - takaisin Peruun?

Täältä voit lukea samasta matkasta hieman toisenlaisen raportin.

Transnistria - matka utopiaan

Keväällä 2014 teimme Moldovan matkan aikana vierailun erääseen oudoimpaan paikkaan, missä olenmme vieraillut - Transnistriaan, joka sijaitsee Moldavan ja Ukrainan välissä Dnestr-joen itäpuolella. Maa on julistanut itsensä itsenäiseksi, jotka kukaan muu maa - ei edes Venäjä, johon Transnistria haluaisi kuulua, ole tunnustanut. Wikistä löytyy tarvittavat historian kertaukset, jotenka en lähde niitä tässä toistelemaan - Transnistria.Virallisesti Transnistrian alue siis kuuluu Moldovalle, mutta teknisesti ei enää.

Matka Moldovan pääkaupungista Chisinausta kesti noin tunnin tai puolitoista, josta suurin osa kului Moldovan ja Transnistrian välisessä rajavyöhykkeellä. Moldovan puolella riitti että näytti passia autosta, mutta Transnistrian tarkastuspisteessä meninki alkoi muistuttaa vanhaa kunnon CCCP meininkiä. Tilannetta ei yhtään helpottanut se, että kyseessä on pääsiäissunnuntai - ja ainakin osa rajavartioista näytti olevan aikamoisessa krapulassa. Ensin täytettiin venäjänkieliset maahantulolipareet, kahteen kertaa tietysti. Täyttelin ne jotenkin päätellen että mitäköhän mihinkin kenttää tulisi laittaa, ja allekirjoitin epähuomiossa molempien lipareet. Rajavirkailija ei tätä joko huomannut tai viitsinyt onneksi siitä huomauttaa, vaan paukutti lipareisiin leimoja ja pälätti jotain josta ei tajunnut mitään. Vastineeksi saimme vielä lapun, jossa on tarkka ajankohta koska meidän tuli palata takaisin Moldovan puolelle. Tämän jälkeen oli vielä tullin tarkistuspiste, jossa auto tarkastettiin ylimalkaisesti. Näin olimme saaneet luvan ajaa Transnistriaan.

Pysähdyimme seuraavaksi vuoden 1992 sodan muistomerkillä, missä Suomenkin Puolustusvoimilla oleva Bemari 2 (BMP-2) rynnäkköpanssarivaunu tönötti kaasuliekien hulmutessa vieressä. Ja näitä sotamuistomerkkejä sitten riittikin - varsinkin maan pääkaupungin, Tiraspolin, paraatipaikoilla. Kun ylitimme Dnestr-joen näimme samalla paljon venäläisiä "rauhanturvajoukkoja" aseet tanassa suunnattuina kohti joen ylittävää siltaa. Näistä rauhanturvaajista voi olla montaa eri mieltä - oikeastaan ne ovat maan asevoimat, joita ei nyt virallisesti kukaan ole tunnustanut - paitsi Transnistria. Muutamia viikkoja aiemmin rauhanturvaajat olivat apuneet koululaisen, joka oli lähtenyt juoksemaan sillan tarkastuspisteeltä. Tämä tapaus ei ollut tullut mihinkään median tietoisuuteen.

Tiraspolissa kävimme myös jatkossa sotien muistomerkkejä - oli toista maailmansotaa, Afganistania  sekä tietysti vuoden 1992 sotaa. Kaupungin keskustan kadut olivat leveät, mutta autiot. Setä Lenin tervehti meitä parlamenttitalon edessä - aivan samanlaiseen konstruktioon törmättiin tänä vuonna Minskin matkalla. Taitaa olla koko entinen CCCP näitä samoja rakennelmia täynnä.

Seuraavaksi ajatellimme poiketa kahvilassa jotain syömässä - pääkaudun varrelta löytyikin yksi, josta sai myös paikallista konjankkia, Kvintin tuottamia tuotteita - se taitaakin olla ainoa tuote mitä tästä maasta tuodaan (virallisesti) ulos. Muutenhan Transnistria saa tulot lähinnä salakuljetuksesta sekä Venäjältä. Mutta palataan vielä kahvilaan -- tilaus onnistui jotenkin, mutta tyssäsi sitten siihen että meillä ei ollutkaan Transnistrian omaa valuuttaa, ruplia, mukana. Koetimme tarjota Moldovan rahaa sekä euroja -- njet, njet! Eipä muuta kuin vaihtamaan valuuttaa, ja siihen meni taas oma aika kun kyseessä oli sunnuntai - ja lähes kaikki paikat kiinni. Valuuttaa onneksi saatiin, kuten myös hyvät konjakit.

Iltapäivän kiertelimme vielä ympäri Tiraspolia ihmetellen neukkutyylisiä taloja ja patsaita. Paluumatkalla Moldovaan rajalla meni suhteellisen nopeasti, ainoastaan Moldovan tulli syynäsi auton todella tarkasti - salakuljetuksia etsien. Kun pääsimme jälleen takaisin Chisinauhun, se tuntui erittäin modernilta ja ystävälliseltä paikalta - verrattuna Tiraspoliin.

Näin jälkeenpäin ajateltuna koko Tranistrian olemassa olo alkaa vaikuttamaan hieman utopistiselta, varsinkin kun ottaa huomioon se, että Ukrainaan he eivät enää voi viedä tuotteita saati kuljettaa niitä Ukrainan läpi Venäjälle. Myöskään Moldovan suuntaan ei ole enää mitään kauppaa. Muutamia viikkoja sitten YLE:lta tuli erittäin hyvä dokumentti Transnistrian nykyahdingosta. Nähtäväksi jää mitä tapahtuu tulevaisuudessa: aukeaako uusi rintama Transnistriasta Odessan kautta Krimille vai mitä..

Viisi-kuusi tuntia Tiraspolissa riitti; aika jännä paikka - kaikki puhuivat venäjää (ei englantia missään), oma valuutta, omat turvallisuusjoukot, oma hallinto, ja tämä maa haluaisi olla osa Neuvostoliittoa (Venäjää). Rajayitykset menivät ihan lahjuksien maksuja - tai ainakaan niitä meiltä ei missään vaiheessa yritetty vaatia (tai sitten kielimuuri tuli esteeksi). Maahan omatoimisesti ihan näppärästi, joko bussilla tai autolla - meillä oli auto käytössä.

Bemari 2 ja Transnistrian lippu

Bemari 2

Vuoden 1990-1992 sotien muistomerkkejä

Sodan muistomerkkejä

T-34

Tiraspolin puistoja - lapset leikkimässä polkuautoilla

Neukkua

Tiraspolin kaupungintalo

Kööpenhaminan Tivoli ja Halloween

Kävin viikonloppumatkalla Kööpenhaminassa. Matkan pääasiallinen syy oli päästä lentämään Finnarin uudella Airbus A350-900 lentokoneella, josta kerroin edeltävässä artikkelissa.

Lensin lauantaina aamulennolla Kööpenhaminaan ja vietin aamupäivän kävellen ympäri Kööpenhaminan tiivistä ja kompaktia keskustaa käyden erittäin hyvällä aamiaisella Nytorv aukion reunalla sijaitsevassa kahvilassa (Cafe Nytorv). Ennen hotelliin (Admiral Hotel Copenhagen) sisäänkirjautumista kävin pyörähtämässä Tivolin edustalla, jolloin totesin että paikka on täysin Halloween koristeissa ja päätin palata Tivoliin illalla kunhan ilta pimenee. Tivolilta jatkoin matkaa käyden katsomassa pientä Merenneitoa, joka sijatisee lähellä Kastellet linnoitusta.

Illaksi suuntasin takaisin Tivoliin, ja vietin siellä muutaman tunnin ihmetellen Halloween aiheista koristelua ja tanskalaisten menoa. Kurpitsoja oli ja PALJON!!! Isoin kurpitsa painoi 320kg...

Seuraavassa muutamia kuvia Kööpenhaminan Tivolista Halloween teemalla.

Sunnuntaina palasin takaisin Suomeen uudella Airbus A350-900 koneella.

Finnair Airbus 350-900

Matkustin tänään ensimmäistä kertaa Airbusin A350-900 lentokoneella - kyseessä oli Finnairin A350-900 lento Kööpenhamista Helsinkiin. Tämä lento on legendaarinen "paholaislento" - johtuen lennon nimestä ja kohteesta: AY666 HEL.

Finnairin Airbus A350-900 Helsingissä

Lennon jokainen paikka oli myyty - eli koneessa matkusti 297 henkilöä, 15 kabiinin jäsentä (opetuslento ennen kaukokohteita) plus lentäjät. Tunnelma Kööpenhaminan kentällä oli odottava ja innostunut. Pääsin ensimmäisten joukossa nousemaan koneeseen, koska matkustin ryhmässä 1 - lipun mukaan, eli siis Economy Comfortissa. Myös henkilökunta tuntui olevan innoissaan uudesta koneesta.

Viihtyvyys: Economy Comfort on muuten samanlainen kuin Ecomony, mutta istuinväli on 11 cm enemmän kuin normiluokassa ja istuimet sijaitsevat koneen business-luokasta seuraavana (5 riviä). Rivijako on 3+3+3. Itse en kokenut mitään luksusta tässä Comfort luokassa - istuimet olivat peruspenkit - ja penkki liukui mielestäni ikävästi eteenpäin kun penkkiä kallistaa. Tämä tuntuu olevan nykyinen käytäntö uusien penkkien kallistuksen suhteen. Lisäksi käsinojat olivat huomattavan kapeat verrattuna A330 sarjan koneissa oleviin. Ilmanvaihto lennon aika oli erittäin hyvä - eikä ilma tuntunut niin kuivalta kuin vaikkapa A320 koneessa. Tästä plussaa - eli tämän osalta koneessa jatkaisi matkustaa pidempääkin.

Lennon pääteeksi pääsin käymään business-luokassa, joka tuntui olevan aika perus-business tasoa. Business-luokan rivijako on 1+2+1. Penkit takaavat yksityisyyttä, mutta olivat mielestäni aika ahtaasti sijoitettuna ("tehokkaasti sijoitettu") verrattuna mm. Lufthansan B747-8 tai A380 business luokkaan.

Finnair Economy Comfort luokka 

Viihdejärjestelmä: Economy luokassa jokaisen istuimen selkänojassa on 11 tuuman kosketusnäyttö, ilman käsiohjainta (joka on mm. B777-300ER koneissa). Tämä johtaa siihen, että takana olevan tölkkimiset näyttöön kyllä varmaankin tuntuvat läpi lennon. Onneksi kosketusnäyttö oli suhteellisen herkkä eli sitä ei tarvitse hakata valintojen tekemiseen. Viihdejärjestelmässä oli suhteellisen hieno karttajärjestelmä sekä mahdollisuus tarkistella lentoa kahden ulkopuolisen kameran avulla. Myös elokuvatarjonta näytti olevan kattavaa, mutta musiikin ja radion poissaolo hämmästytti - ehkäpä Finnair olettaa että matkustavat tuovat oman musiikin mukanaan puhelimissa ja läppäreissä.

Viihdejärjestelmä - matkakartta

Lento: Lentoon lähtö oli huomattavan hiljaista, pois ukien siivekkeiden moottorien ääntä, joka oli mielestäni huomattavan kova - istuin juurikin siiven kohdalla. Muuten kone oli erittäin hiljainen, ja nousukyky huomattavasti parempi verrattuna Airbusin A340-400 koneeseen, joka on tunnettu erittäin hitaasta nousukulmasta. Pääsimme osan matkasta lentämään 41000 jalan  eli noin 12.5 km korkeudessa, vaikka tällä konetyypillä oltaisiin päästy yli 13km matkalentokorkeuteen. Lasku 41000 jalasta 36000 jalkaan tehtiin mielestäni aika nopeasti (tuntui oikein vatsassa kun lähdettiin alaspäin) - mutta tästä eteenpäin liuku Helsinkiin tapahtui jouhevasti. Laskeutumista Helsinkiin oli mukava seurata viihdejärjestelmän kautta - kamerat peräsimessä ja koneen alla näyttivät hienosti laskeutumisen syksyiseen Helsinkiin.

Iso siipi, ja siiven kärjessä oleva "winglet"

Laskussa

Lähestyminen Helsingin lentoasemalle

Näkymä peräsimestä laskeutumisen jälkeen

A350-900

Yhteenveto: Hieno kone, erittäin hiljainen ja mukava matkustaa. Economy luokan ruokatarjoiluista ei voida todeta mitään, koska tällä kertaa oli erittäin lyhyt lento (1h 20min). Seuraavaksi kone siirtyy operoimaan Finnarin Aasian kohteita - marraskuussa 2015. 

Tässä vielä linkki nousu AY666 lennolla. Varsinkin fläpsien sisäänveto oli äänekästä.

Matka Baijeriin

Matka ystävien kanssa Saksan Baijeriin ja Oktoberfesteille onnistui hyvin, ja sääkin suosi matkalla. Edeltävässä kirjoituksessa löytyy matkaohjelma, ja sen mukaan mentiin.

Saavuttuamme Munchenin lentoasemalle kävimme hakemassa vuokra-autot käyttöömme kolmeksi päiväksi. Itselleni sain autoksi Audin perus A4 TDI sedanin automaatilla, mutta eräs kaverini saikin sitten upgraden vuokrauksessa ja autoksi tuli hieman Suomessa eksoottisempi Infiniti Q50 - todella upean näköinen auto ja hyvin se liikkui Itävallan ja Saksan Alpeilla kun yhtenä päivänä olin auton kyydissä. Kolmas vuora-auto oli sitten hieman downgrade - Nissan Qashqai, joka puolestaa osoittatui aika kiikkeräksi ja hitaaksi autoksi.

Ensimmäisenä päivänä ajettiin ensin ruuhkaisen Munchenin läpi, kunnes päästiin Autobahn 95:lla, jossa päästiin ajamaan jopa 200km/h. Hieman vuokra-Audin all-season renkaat muuttuivat pehmeäksi tuossa nopeudessa. Päivän aikana ajettiin noin 400km, Munchen - Oberammergau - Berchtesgaden.

Toisena päivänä suuntasimme Kehlsteinhausille, eli Hitlerin Kotkapesälle josta aukesi upeat näkymät ympäristöön auringon paistaessa kirkkaalta taivaalta ja lämpötilan ollessa ylhäällä noin 20 astetta ja laaksoissa lähemmäs 30 astetta. Kotkapesälle suuntavan kannattaa lähteä matkaan heti aamusta, koska paikka muuttuu erittäin ruuhkaiseksi klo 10 jälkeen (ylös vuorelle menee bussit, josta jatketaan hissillä vielä ylöspäin). Matkaan saa varata yhteensä 2-3 tuntia, jolloin ehtii hyvin tutustua itse Kehlsteinhausiin että ympäristöön.

Kehlsteinhaus - Kotkanpesä

Näkymä Berchtesgadeniin

Königsee

Tepi Kotkanpesällä

Kotkapesältä suunnattiin Bad Reichenhalliin kautta Itävaltaan ja edelleen Werfenin kylässä sijaitsevaan linnaan, jotka on tuttu Kotkat kuuntelevat -elokuvasta. Linnassa esiteltiin erilaisia haukkoja ja kotkia, sekä niiden lento- ja pyydystystaitoja.

"Naakat kuuntelevat" - Hitlerin Kotkanpesällä

Itävallan vuoristoja Werfenin kylässä

Lentonäytökseen lähtevä haukka ja kouluttaja

Ajoimme Itävallan Alpeilla parisadan kilometrin lenkin. Matkustin kaverin Infiniti Q50 autossa - ja kyllä pitää todeta että takavetoinen ja tehokas auto oli mahtava tälle vuoristopätkälle Bischofenista Saalfeldiin ja edelleen Berchtesgadeniin.

Kolmantena päivänä palasimme takaisin Muncheniin kiertäen A8 autobahnin isot ruuhkat kierrellen pieniä baijerilaisia kyliä. Ennen autojen palautusta kävimme vielä tutustumassa toisen maailmansodan aikaiseen keskitysleiriin, Dachauhin. Vaikka paikka on huomattavasti pienempi kuin Puolassa sijaitsevat tuhoamiskeskukset, niin tämäkin paikka oli omallaan tavallaan järkyttävä krematorioineen (sis. kaasukammiot, ja ruumiiden säilytystiloihin) ja teloituspaikkoineen. Kummastusta herätti se, että monet turistit ottivat täälläkin selfie kuvia krematorien sisällä yms. Itse en tästä paikasta viitsinyt yhtään kuvaa ottaa - kunhan vaan kävin ympäri isoa aluetta suhteellisen hiljaisena. Illalla kävimme vielä Munchenin keskustassa syömässä - Hofbräuhausiin ei ollut asiaa, se oli aivan täynnä.

Neljäntenä päivänä tutustuimme sitten itse Oktoberfest 2015 juhlapaikkaan todetammeksi vain että paikalle olisi pitänyt tulla jo klo 10 aamusta jotta isoihin "oluttelttoihin" olisi edes päässyt sisälle. Löysimme onneksi yhden paikan, jonne ei tarvinnut varausta. Itse meno alueella oli yhtä hulinaa - käyhän täällä vuosittain 6 miljoonaa kävijää, ja avajaispäivänäkin lähes puoli miljoonaa. Muutaman tunnin ihmettelyn jälkeen siirryimmekin Löwenbräuhausiin ja edelleen Augustine Kelleriin.

Oktoberfestiä

Tepi ja tuoppi